Longyearbyen calling

Viime viikolla sain työn puolesta kutsun osallistua UArctic-verkoston hallituksen kokoukseen Longyearbyenissä Huippuvuorilla. Vastaukseni kutsuun oli innokas "kyllä, kiitos", sillä olen haaveillut reissusta tuonne todella korkeaan pohjoiseen jo kauan.

Nyt olen matkalla ja huomenna aamulla esittelen UArcticin hallitukselle "Kasvua pohjoisesta" -raportin. Iltapäivällä pääsen pohjoismaisen geenivarakeskus NordGenin kutsumana tutustumaan Huippuvuorten siemenholviin ja lauantaina mukaan yliopistokeskus UNIS:n jäätikköretkelle. Mahtavaa!

Koska Huippuvuoret saati sen kansainvälisoikeudellinen asema eivät varmastikaan ole monelle tuttuja (ja koska olen Svalbard-fani ja innokas kansainvälisen oikeuden ikiopiskelija), päätin jakaa tässä muutaman vuoden takaisen kirjoitukseni Huippuvuorisopimuksesta ja sen soveltamisesta saariryhmää ympäröivällä mannerjalustalla. Nauttikaa (tai nukahtakaa parin lauseen jälkeen)!

Huippuvuoret on Norjalle kuuluva saariryhmä Pohjoisella jäämerellä. Saarten kansainvälisoikeudellinen asema määriteltiin Pariisissa 9. helmikuuta vuonna 1920 solmitulla sopimuksella (Svalbard Treaty, tästä eteenpäin Huippuvuorisopimus)[1]. Sopimuksen mukaan Huippuvuoret on erottamaton osa Norjan kuningaskuntaa. Ensimmäisen maailmansodan päättäneiden Versailles’n rauhanneuvottelujen aikana solmitussa sopimuksessa Norjan täysi suvereniteetti saarilla tunnustettiin, mutta samalla saaret demilitarisoitiin ja kaikkien sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden kansalaisille taattiin oikeus asua ja harjoittaa kaikenlaista elinkeinotoimintaa saarilla. Saaria hallinnoidessaan Norja ei saa suosia minkään valtion kansalaisia tai yrityksiä. Norja saa kerätä Huippuvuorilla veroja vain Huippuvuorten ja saarten hallinnon hyväksi, mikä merkitsee käytännössä Norjan valtionbudjetista erillään pidettävää rahaliikennettä sekä manner-Norjaa huomattavasti alhaisempaa veroastetta.

Kansainvälisen merioikeuden mannerjalustapykälien suhteen Huippuvuorista tekee mielenkiintoisen se, että Huippuvuorisopimuksessa ei mainita mannerjalustaa tai talousvyöhykettä. Kansainvälisen oikeuden kehityksen huomioon ottaen tämä on luonnollista: sopimus solmittiin vuonna 1920 ja mannerjalusta tuli virallisesti osaksi merioikeutta vasta vuonna 1958, talousvyöhyke puolestaan merioikeusyleissopimuksen myötä vasta vuonna 1982. Huippuvuorisopimuksen toisen artiklan mukaan sopimus on saarten maa-alueiden[2] lisäksi voimassa niiden aluevesillä.

Norjan kanta on, että muut valtiot eivät voi vaatia mitään Huippuvuorisopimuksessa mainittuja oikeuksia Huippuvuorten mannerjalustalla tai saaria ympäröivällä 200 meripeninkulman talousvyöhykkeellä.[3] Näkemys perustuu osaksi sopimuksen sanamuotoon[4], osaksi väitteeseen Norjan rannikolta alkavan mannerjalustan jatkumisesta katkeamattomana Huippuvuorille ja niiden yli pohjoiseen.[5] Suurelta osin tähän väitteeseen Norjan rannikolta alkavasta ja Huippuvuoret kattavasta yhtenäisestä mannerjalustasta pohjautuu myös Norjan esitys YK:n mannerjalustatoimikunnalle (Commission on the Limits of the Continental Shelf, CLCS) mannerjalustansa rajoista. Huippuvuorisopimusta ei esityksen tiivistelmässä mainita[6], minkä on tulkittu merkitsevän, että Norja ei katso mannerjalustansa rajaamisen herättävän Huippuvuorisopimukseen liittyviä kysymyksiä.[7] Norja on myös perustanut 200 meripeninkulmaan asti Huippuvuorten rannikosta yltävän rajoitetun kalastuksen vyöhykkeen.[8]

Kaikki valtiot eivät jaa Norjan näkemystä. Norjan jätettyä esityksensä CLCS:lle Tanska, Islanti, Venäjä ja Espanja lähettivät YK:n pääsihteerille verbaalinootit.[9] Venäjän ja Espanjan nootit käytännössä haastoivat Norjan tulkinnan Huippuvuorisopimuksesta ja toistivat maiden kannat siitä, että ne katsovat olevansa oikeutettuja hyödyntämään Huippuvuorten mannerjalustan luonnonvaroja. Muut valtiot eivät ole ilmaisseet kantaansa asiaan.[10]

Eräs Oslon yliopiston oikeustieteen professori on todennut Huippuvuorten kysymyksen olevan arktisen alueen kansainvälisten suhteiden elefantti olohuoneessa: kaikki tietävät sen olemassaolosta, mutta kukaan ei halua puhua siitä. Todennäköisesti hiljaisuus jatkuu niin kauan kuin Huippuvuoria pidetään suhteellisen merkityksettömänä, kylmänä ja kaukaisena saariryhmänä maailman katolla. Mitä tapahtuisi, jos Norja alkaisi kaikessa hiljaisuudessa etsiä öljyä ja kaasua Huippuvuorten mannerjalustalla? Kuinka mannerjalustaoikeudet alueella jaettaisiin?

Huippuvuorten mannerjalustan oikeusasemaa pohdittaessa ensimmäinen ja lopputuloksen kannalta kenties tärkein kysymys on, onko Huippuvuorilla omaa, Norjan rannikosta alkavasta alueesta erillistä, mannerjalustaa. Mikäli vastaus ei, kuten Norjan hallitus väittää, millään muulla valtiolla kuin Norjalla tuskin on esittää riittäviä oikeudellisia perusteita mannerjalustavaatimukseen. Mikäli vastaus on kyllä, tulee puntaroitavaksi muiden valtioiden oikeus vaatia Huippuvuorisopimuksen niille takaamia oikeuksia myös mannerjalustalla.

Huippuvuorisopimuksesta tai suoraan muusta kansainvälisestä oikeudesta ei seuraa mitään, mikä estäisi Norjaa vaatimasta rantavaltion oikeuksiaan Huippuvuorten mannerjalustalla.[11] Se siis voi vaatia mannerjalustaoikeuksia Huippuvuorten ympärillä riippumatta siitä, onko Huippuvuorilla oma mannerjalusta vai ei. Samaa ei voi sanoa muista valtioista ainakaan täysien mannerjalustaoikeuksien suhteen. Jos lähtökohdaksi otetaan se, että kompetenssi merivyöhykkeiden vaatimiseen nousee suvereniteetista maa-alueella, kuten esimerkiksi Kanaalisaarten mannerjalustan muodostama enklaavi Ranskan mannerjalustan sisällä osoittaa, muut valtiot eivät voi vaatia Huippuvuorten ympärille omia mannerjalustojaan.

Vaikka esimerkiksi Venäjä ja Espanja haluaisivat alkaa porata öljyä Huippuvuorten mannerjalustalla vedoten tulkintaansa Huippuvuorisopimuksesta, niiden olisi kansainvälisen selkkauksen välttääkseen ensin sovitettava Norjan suvereniteetista seuraava mannerjalustan nautintaoikeus omaan Huippuvuorisopimuksen rajaamaan oikeuteensa. Sen jälkeen niiden olisi neuvoteltava öljynetsintäluvista ainakin Norjan öljy- ja energiaministeriön kanssa, sillä se vastaa öljynporaustoimintaan liittyvistä luvista kaikkialla Norjan kuningaskunnan alueella. Luultavasti suvereniteetista seuraavien ja Huippuvuorisopimuksesta seuraavien oikeuksien sovittelu olisi niin vaikeaa, että neuvottelut öljynetsintäluvista tuskin etenisivät kovin nopeasti.

Koska Huippuvuorten tapaukseen liittyy kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen lisäksi toinenkin useamman osapuolen ratifioima kansainvälinen sopimus, sitä selviteltäisiin todennäköisesti pidempään poliittisella tasolla kuin kahden valtion välisiä tapauksia. Tuomioistuimeen päätyessään se synnyttäisi epäilemättä hyvin pitkän käsittelyn.

---

[1] Ks. esim. Oslon yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta: The Svalbard Treaty, [http://www.jus.uio.no/english/ services/library/treaties/01/1-11/svalbard-treaty.xml].

[2] Ensimmäisen artiklan mukaan kaikki saaret 10.:n ja 35.:n itäisen pituuspiirin sekä 74.:n ja 81.:n pohjoisen leveyspiirin rajaamalla alueella.

[3] Elferink (2009) s. 154.

[4] Vain aluemeri mainitaan. Norja väittää, että vaikka Huippuvuorisopimuksen laatijat eivät nähneet ennalta mahdollisuutta lainkäyttövallan ulottamiseen aluemeren ulkopuolelle, sanamuodossa määritetty maantieteellinen rajaus pätee. Ks. Churchill & Ulfstein (1992) s. 40.

[5] Churchill & Ulfstein (1992) s. 40.

[6] [http://www.un.org/Depts/los/clcs_new/submissions_files/nor06/nor_exec_sum.pdf].

[7] Elferink (2009) s. 154.

[8] Ks. esim. Norjan ulkoministeriö: [http://www.regjeringen.no/en/dep/ud/documents/propositions-and-reports/reports-to-the-storting/20042005/report_no-30_to_the_storting_2004-2005/3.html?id=198409]. Venäjä ja Islanti ovat kieltäytyneet noudattamasta ja venäläiset alukset säännöllisesti myös rikkoneet vyöhykettä.

[9] [http://www.un.org/Depts/los/clcs_new/submissions_files/submission_nor.htm]. Tanskan ja Islannin nootit koskivat ns. Banaaniaukkoa, Norjanmerellä sijaitsevaa potentiaalista mannerjalusta-aluetta, josta Tanska (Färsaaret), Islanti ja Norja ovat käyneet neuvotteluja. Ks. esim. [http://www.regjeringen.no/en/dep/ud/selected-topics/civil--rights/spesiell-folkerett/lawofthesea_highh_north.html?id=479036].

[10] Norjalaisissa sanomalehdissä on toisinaan esitetty Suomen ja Kanadan tukevan Norjan tulkintaa, mutta mitään virallisia tuen ilmaisuja ei ole esitetty.

[11] Churchill & Ulfstein (1992) s. 38–40.

Go North, Young Man!

2.9.2012. Kello 12.15. Oslo. Istun viimeaikaisista siivousyrityksistä huolimatta törkyisen kimppakämppäni keittiössä. Aamupalaksi Suomesta tuotua ruisleipää.

Miten päädyin tähän? Miksi en ole Etelä-Kiinan merellä kisaamassa Suomen ensimmäisen Selviytyjän tittelistä tai Turussa kirjoittamassa gradua?

Lyhyesti: koska suunnilleen puoli vuotta sitten muistin jostain uutisartikkelista poimimani ja ohjenuoraksi ottamani otsakkeen "Go North, Young Man!" Olin jo jokin aika sitten valinnut graduaiheekseni arktisen alueen kansainvälisen hallinnan, kun sain Suomen Oslon suurlähetystöstä työtarjouksen. Tarjosivat raportoivan tutkijan äitiysloman sijaisuutta. Laurence C. Smithin kirjan totuudet soivat päässäni, enkä tietenkään voinut sanoa ei. Gradu jäi takaliedelle ja Maikkarin "Onneksi olkoon, sinut on hyväksytty Selviytyjät -ohjelman ensimmäiselle karsintakierrokselle" -viesti vaille vastausta. Elämä on valintoja.

Ja olisihan se aika kummallista laittaa tv-ohjelma opintoja vastaavan työn edelle. Olen ollut Oslossa nyt vähän yli neljä kuukautta ja varmistunut siitä, että valinta, jonka tein Turun kaupunginteatterin yleisöaulassa vahtimestarin takki vielä päälläni, oli ehdottomasti oikea. Työ on mielekästä, opettavaista ja ennen muuta äärimmäisen olennaista niin henk.koht. tasolla kuin yleisesti. Kaupunki on täynnä mahdollisuuksia ja lähitulevaisuus suorastaan pursuaa mielenkiintoisia tilaisuuksia, joihin tarttua. 

Gradusuunnitelmiin liittyy myös Fridtjof Nansen Instituutti. Minut oli jo hyväksytty vierailevaksi maisteriopiskelijaksi sinne, kun puhelu lähetystöstä tuli. Jonkin aikaa ajattelin, että se ovi on nyt suljettu, mutta ohjaajakseni nimetyn tutkijan kannustavien viestien rohkaisemana kävin viime viikolla Polhøgdassa. Olen kuulemma tervetullut milloin tahansa. Oma työhuone, alan parhaiden asiantuntijoiden tuki ja - jos kirjoitan englanniksi - instituutin kuukausittainen 4 200 NOK:n stipendi. Ei ollenkaan paha. 

Nyt säästän rahaa. Sijaisuuden päätyttyä muutama kuukausi lisäaikaa Oslossa gradun loppuunsaattamiseksi ja pitkään unelmissa siintänyt reissu Cookinsaarille. Kyllä, ei joko-tai vaan molemmat! Ennen kuin menee kauas pohjoiseen, on edes kerran käytävä hyvin pitkällä etelässä. That's the plan. Let's see how long it holds :)

OUTWIT, OUTPLAY & OUTLAST eli Selviytyjien oppeja poliittisille broilereille

Jeff Probst on tosi-tv-juontajien kuningas. Sen lisäksi, että herra Probstilla on ehkä maailmankaikkeuden kiinnostavin työnkuva, hänellä on symbolista valtaa juontamassaan ohjelmassa. Kaiken maailman jarmomäkisistä ja marikakoista poiketen Jeff Probst siunaa todellisten vallankäyttäjien eli kilpailijoiden päätöksen sammuttamalla häädettävän soihdun ja lausumalla kohtalokkaat sanat: ”The tribe has spoken.”

Tästä Jenkkilässä jo 24. kauttaan pyörivästä sarjasta löytyy siis ainakin rajatuin valtuuksin toimiva monarkki. Entäpä muut vallankäyttäjät? Voiko diktaattori voittaa ja onko hiljaisella mitään mahdollisuuksia? Onko demokratialla sijaa Survivorissa ja minkälaisia ulkoisvaikutuksia kilpailijoiden toiminnasta aiheutuu?

Näihin kysymyksiin ja moneen muuhun poliittista broileria askarruttavaan probleemaan voi löytää vastauksia Selviytyjien kolmesta perusperiaatteesta. Broilerin on kysyttävä itseltään: ”Can I outwit, outplay and outlast all others?”

OUTWIT

Sana tarkoittaa vedättämistä, naruttamista, juonimista – sitä, että on ovelampi kuin joku toinen. Tämä on tietysti hyvin tuttua toimintaa poliittiselle broilerille. Laitetaan liikkeelle muutama perätön väite ja odotetaan tuloksia tai liittoudutaan jollain lailla jokaisen kilpakumppanin kanssa.

Perättömien väitteiden mestari Selviytyjissä on kiistatta kakkoskauden naispaholainen Jerri Manthey, joka sinetöi joukkuetoverinsa kohtalon kertomalla muille, että tämä oli pureskellut kuivattua lihaa muilta salassa. Liittoumien ammattilaisena taas voidaan pitää ainakin kuutoskauden Rob Cesterninoa, joka tarkasti kuunteli jokaista kilpailijaa ja valitsi aina sen vahvimman liittoumablokin.

Opetus: Valonarkojen faksien vuotaminen ja joka ikiseen ytimeen änkeäminen tuo tulosta.

OUTPLAY

Sana tarkoittaa toisten voittamista. Pitää olla vahva ja näkyvä, hallitseva ja maineikas. Tekojen kautta on julistettava omaa erinomaisuuttaan muille. Joskus niin Selviytyjälle kuin poliittiselle broilerille riittää toki sekin, että on vähiten epämiellyttävä vaihtoehto.

Kymmenennen tuotantokauden voittaja Tom Westman voitti koskemattomuuskilpailuja ratkaisevissa paikoissa ja teki ahkerasti töitä leirissä. Broilerin ei kuitenkaan kannata nojata vain voitettuihin luottamustoimipaikkoihin ja uutteraan järjestötyöhön. Näkyvä toiminta voi nimittäin aiheuttaa myös negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Tästä esimerkkinä neljännen Survivor-kauden Hunter Ellis, jonka ahkerointi leirissä ja voima kilpailuissa kostautuivat: joukkuetoverit pitivät häntä uhkana ja äänestivät ulos jo kilpailun alkuvaiheessa.

Opetus: Vahvankin broilerin on joskus syytä pitää kynttilää vakan alla ja varoa selkäänpuukottajia.

OUTLAST

Sana tarkoittaa sitä, että kestää, pysyy tai elää kauemmin kuin muut – sitä, että jää toisten jo lähdettyä. Broilerille tutuin esimerkki tällaisesta kestävyydestä on ilman muuta UKK, joka pysyi ja pysyi, vaikka hallitukset kaatuivat ja maailmalla tapahtui. Kekkonen olisi epäilemättä kestänyt hyvin pitkään myös Selviytyjissä.

Kolmannen, Afrikan savannilla käydyn, Survivor-kilvan kakkoseksi selviytynyt Kim Johnson ei kilpailun alkuvaiheissa tehnyt juuri mitään mainittavaa, mutta vahvan liittoumansa vanavedessä hän pääsi kilpailun loppusuoralle ja voitti kaksi ratkaisevaa koskemattomuuskilpailua. Tämä kuusikymppinen rautarouva pysyi kaukana vaikeuksista. Kun vaikeudet lopulta hänet löysivät, hän voitti ne kestävyytensä ja hyvien hoksottimiensa ansiosta.

Opetus: Saavuttaakseen jotain ei tarvitse olla joka liemessä keitetty, sillä luja tahto ja hyvät ystävät kompensoivat kokemusta.

Analysoitavaa innokkaimmille broilereille:

1. Survivor: Borneo

2. Survivor: The Australian Outback

3. Survivor: Africa

4. Survivor: Marquesas

5. Survivor: Thailand

6. Survivor: The Amazon

7. Survivor: Pearl Islands

8. Survivor: All-Stars

9. Survivor: Vanuatu

10. Survivor: Palau

11. Survivor: Guatemala

12. Survivor: Exile Island

13. Survivor: Cook Islands

14. Survivor: Fiji

15. Survivor: China

16. Survivor: Micronesia

17. Survivor: Gabon

18. Survivor: Tocantins

19. Survivor: Samoa

20. Survivor: Heroes vs. Villains

21. Survivor: Nicaragua

22. Survivor: Redemption Island

23. Survivor: South Pacific

24. Survivor: One World

Selviytyjät Suomi

Olen ollut Survivor-nimisen CBS:n tosi-tv-sarjan uskollinen fani siitä lähtien, kun toinen tuotantokausi (Australian Outback) esitettiin Maikkarilla vuonna 2001. Selviytyjissä on jotain, mitä muista saman lajityypin sarjoista ei löydy: vauhtia, loppuun asti suunniteltuja tehtäviä, käännekohtia, upeita maisemia ja ennen kaikkea mahdollisuuksia loputtoman monimutkaisiin ihmissuhdekuvioihin.

Vannoin vuosia sitten, että jos Selviytyjät joskus tuotetaan suomalaisvoimin, teen kaikkeni päästäkseni kilpailijaksi. Pari päivää sitten MTV3 ilmoitti tuottavansa Suomen Selviytyjät. Aloitan vimmaisen hakuprosessin.

East London

Lokakuussa on tapahtunu vaikka mitä mahtavaa, mutta enimmäkseen työhön liittyviä juttuja.

Saran kanssa totesimme perjantaina kuluneen viikon raskaaksi, ja suuntasimme lähimpään pubiin lagereille. Juttu luisti ja yksistä tuli kahdet, kaksista kolmet. Lähdettiin Saran kehumaan halpaan pubiin Sohossa. Muutama pintti, vehnäolut ja snapsi myöhemmin olinkin sitten jo taivas rajana. Jonnekin toiseen pubiin päädyttiin Saran kavereiden ja näiden kolumbialaisten tuttavuuksien kanssa.

Metrolla johonkin päin itä-Lontoota kavereiden kämpille. Finlandiaa lähikaupasta ja kebut. Juomakilpailu. Ajattelin, että p-klubilaisella viinapäällä ja Wisconsinissa hiotuneilla jenkkijuomapelien tuntemuksella kolumbialaisesta kaverista ei olisi vastukseksi. Oli siitä.

Aamulla sitten kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärsin, missä olin. Heräsin kuitenkin sängystä, enkä kukkapenkistä tai puhelinkopista, mitä pidin hyvänä merkkinä. Kerättiin Saran kanssa kamat kasaan ja käveltiin lähimmälle metroasemalle. "Walk of shame", sano Sara, mutta ite olin aivan liian väsyny ja aivan liian krapulassa välittääkseni, mitä kanssaihmiset meistä ajatteli. Ihan onnistunut perjantai-ilta, sanoisin.

Syyskuun kohokohdat

Edellisestä blogimerkinnästä on niin kauan aikaa, että päätin vaan listata tähän muutaman kohokohdan syyskuulta. Pääosinhan eka kuukausi täällä meni työhön totutteluun, Lontoon ihmettelyyn ja oman viikkorytmin löytämiseen. Nyt töissä syntyy jo melkein rapsa päivässä, Lontoota on koluttu kiitettävästi ja viikon päättää tämä kahvihetki Starbucksissa.

pe 3.9. Nordic Interns prinssien W&H suosimassa yökerhossa Mahikissa. Liian kallista, liian ahdasta. Ei vakuuttanut.

pe 10.9. HEL YES! - pop-up-ravintolan ja design-näyttelyn avajaiset. Hyvää ruokaa & juomaa, vielä parempia tyyppejä.

la 25.9. Lontoon Suomi-toimijoiden pesäpalloturnaus Suomi-koululla Hertfordshiressä. Edellisestä kerrasta kansallisurheilulajin parissa oli vierähtänyt ainakin viisi vuotta, eikä kollegoiden taidot ollu kovin paljon terävämmät. Silti lähetystön joukkue voitti! Wahoo! Kiertopalkinto tosin vielä teillä tietymättömillä...

North Wembley

Kotikaupunginosastani on noin tunnin matka metrolla työpaikalle Belgraviaan. Testasin eilen. Bakerloo-linjalla North Wembleystä Paddingtoniin, siitä Circle-linjalla Sloane Squarelle ja töihin. Pitää vielä kokeilla, mikä reitti, tai oikeammin mikä lähetystöä lähimpänä olevista metroasemista, on optimaalisin. Hyde Park Cornerin asemalta on ehkä selvempi ja nopeampi kävellä kuin Sloane Squarelta.

North Wembley on ainakin ensikokemusten perusteella rauhallinen ja turvallinen kaupunginosa.

Tunti sitten tulin bussilla tähän Starbucksiin isossa ostoskeskuksessa. Pitää ostaa kenkäharja ja ehkä taitettava kickbike, jotta matka metroasemalle kävisi nopeammin. Ja sen jälkeen tutustua alueeseen tarkemmin.