Wisconsin Dells Tanning Club

Jo Facebook-ryhmäksi jalostunut ilmiö, joka alkoi rusketusten vertailusta.

- Äijä on kyllä aika ruskee.
- On tullu vähän väriä, joo. Et oo valkonen säkään.

Keskikesästä alkaen jokainen ruskettuikin sitten jo silmissä. Niin kuin melkein kaikesta muustakin Ravina Bayn deep guardien kesken, ruskettumisesta tuli kilpailua.

- Mä käytän suojakerrointa viistoista.
- Aijaa. Mä oon käyttäny kasia jo kesäkuun puolestavälistä.
- En mä käytä enää kun hartioissa ja niskassa vähän.

Ensimmäiset Hawaiian Tropic -rusketusöljyt ostettiin vitsillä ja vielä kaksi kuukautta sitten Aloe Vera tuntui vieraalta. Toisin on nyt.

Kilpavatustelukierteessä olen ajautunut HT:n Deep Tanning Crème Lotionin (mangoa, kaakaoöljyä ja muita kosteuttajia, SPF naurettavat 2) käyttäjäksi. Ja se kyllä toimii. En uskonut pari viikkoa sitten, että voin tulla vielä ruskeammaksi. "For the Luxurious Tan of the Islands" ja muutama todella aurinkoinen päivä Kahunalla: olen kohta täysin musta.

Heitin viikko sitten Antille ja Juholle keittiössä täysin läpällä, että: "Tiesittekö muuten, sitruuna vaalentaa hiuksia auringon valossa." Antti ei kai uskonu ja kokeilun vuoksi oli seuraavana päivänä halkaistu sitruuna keittiön pöydällä. Sitruunanmehut hiuksiin ja töihin. Ekat tulokset parin päivän päästä. "Jumalauta, kyllä se on vaaleempi!"

Viime tiistaina, kun oltiin porukalla Arkilla vapaapäivää viettämässä, haettiin Juhon kanssa jäävettä Kahunan baarista. "With a lemon wedge, please." Edelleen vitsillä, sitruunanmehua päähän. Musta tuli Lemonhead ennen kuin tuloksia edes huomattiin.

Hiuksia vaalentamalla rusketus korostuu, ajatteli joku, ja tänään oli niin Antilla kuin Juhollakin WalMartista löydettyä InSun Lemon Hair Lighteneria tukassa. Itsehän olen kokeilunhalusta ja jo kaljuuntuvaa kuontaloa säälimättä ruiskuttanut kyseistä ainetta oikein kunnolla.

On menty liian pitkälle.

Arki

Klo 13.01, Wisconsin Dells. Aurinko paistaa täydeltä terältä, Deep Tanning Lotion suojakertoimella 2 pinnassa ja sitruunaa päässä (liian pitkälle menneen auringonpalvonnan oireita, tästä myöhemmin lisää). Kaikki siis aivan kuten jokaisena arkipäivänä täällä - paitsi että tänään en ole töissä.

Otin päivän vapaaksi. Lähinnä kirjoittaakseni tätä blogia rauhassa. Viime merkinnästä on kulunut viikkoja tiukan työrytmin ja tehokkaasti (lue: mahdollisimman huolettomasti) käytettyjen vapaapäivien vuoksi. Ravina Bayn kommuunin arkipäivä kuluu nopeasti ja muuttuu huomaamatta viikoiksi.

Ravina Bay 1:ssä asuu Antti, 2:ssa Jari, 3:ssa minä ja Aleksi, 4:ssa Valtteri, 5:ssa Jussi, 6:ssa Juho ja Visa. Aamulla porukka herää porrastetusti työvuorojen mukaan, mutta yleensä siinä aamuyhdeksän aikaan neloskämpän keittiössä, joka on ollut yhteiskäytössä kesän alusta asti, aamipalaansa pupeltaa ainakin kolme tyyppiä. Samalla tehdään eväät töihin. Pari kerrosvoileipää, edellispäivänä yli jäänyt Subin puolikas tai makaronilaatikon jämät.

Pyöräillään töihin. Yksin tai niiden kanssa joille on sattunut sama työvuoron alkuaika ja/tai työpiste. Pyörät saatiin kesän aluksi majoituksenkin järjestäneen Tommy Bartlett Show'n puolesta ja niillä ehtii n. 10 minuutissa Ravina Baysta Noah's Arkille.

[kerron seuraavassa melko tarkasti normaalista työpäivästä ja erilaisista järjestelyistä töissä, jotta myöhemmin voisin kirjoittaa töissä tapahtuneista asioista niin, että sinulla on mahdollisuus pysyä kärryillä]

Töissä pitää olla aina vartti ennen työvuoron alkua. Kai siksi, että lifeguard managereille jää enemmän aikaa järjestellä, kuka aloittaa missäkin työpisteessä, ja saadaan aamun säädöt hoidettua varmemmin. Aaltoaltailla joku käy aina veivaamassa suuret aurinkovarjot ylös, jonkun on tarkistettava med kitien eli ensiapulaukkujen sisältö, ja jonkun nakiksi osuu kävellä kyseisen työpisteen vesiliukumäet ylös mahdollisten vaurioiden toteamiseksi ja esim. kouruun pudonneiden puunoksien poistamiseksi.

Vasta kun kaikki ovat paikalla, erinäiset säädöt on hoidettu, kaikille on osoitettu aloitustyöpiste (shallow guardeilla esim. jonkin vesiliukumäen ylä- tai alapää, deep guardeilla usein joku altaan laidalla olevista tuoleista) ja kaikki muutenkin on paikan senpäiväisen managerin mielestä kunnossa, saadaan leimata elektroninen kellokortti. "Punch in, tell me your time and head out to your spots!" Tähän on kulunut sen vartin lisäksi usein toinenkin, eli jos työvuorolistan mukainen työaika on alkanut 9.30, töihin on tultu kuuliaisesti 9.15, ja palkka alkaa juosta vasta 9.45. Mutta ei siinä mitään. Suomalainen käsitys siitä, mikä on työaikaa ja mikä ei, on hylätty jo toukokuussa.

Ennen ensimmäiselle spotille eli työpisteelle suuntaamista järkevä guardi on valanut ihonsa pintaan reilun kerroksen aurinkovoidetta tai sateisena päivänä heittänyt sadevermeet ylleen.

Lippis tai aurinkolippa (visor), samoin kuin punaiset shortsit, naisilla uimapuku, kuuluvat pakolliseen varustukseen. Myös aurinkolasit, juomapullo, sekä kaulanarussa roikkuvat pilli ja omalla nimellä & kuvalla varustettu kellokortti on aina oltava mukana. Tämän lisäksi ESO (Employee Services Office) on jakanut kaikille muutamia muita vaatekappaleita (esim. lycraiset rash guardit eli tiukat mustat paidat, naisille uimapuvun päälle laitettavat lyhyet shortsit) ja myynyt kaikille halukkaille mm. lämpimän college-paidan ja sadevaatteet. Nämä ylimääräiset artikkelit ovat tulleet kesän aikana tarpeeseen.

Useimmille työpisteille on muistettava ottaa mukaan med kit ja rescue tube eli pelastustuubi, joka myöskin kuuluu varustukseen kaikilla työpisteillä lukuun ottamatta lasten kahluualtaita ja vesiliukumäkien yläpäitä, joissa työ on asiakkaiden auttamista kumirenkaineen liu'usta alas. Työpisteellä sitten pelastustuubin remmi olalle, tuubi kainaloon ja skannaamaan.

Scanning tai watching your water on lyhyesti altaan vahtimista. Vahditaan, että kukaan ei pääse hukkumaan, ja että altaan sääntöjä noudatetaan. Jos asiakas rikkoo sääntöjä, esim. roikkuu altaan reunalla, vihelletään lyhyt vihellys huomion herättämiseksi, osoitetetaan ko. pahantekijää ja kehoitetaan lopettamaan välittömästi. Toistetaan tarvittaessa. Yleisiä kehotuksia ja kieltoja mm. "Off the wall, please", "Don't hang on to the wall", "Off the ladder, please" (rappusissakaan ei saa roikkua), "Off the back" (toisen selässä ei saa aaltojen aikana olla), "Off the rope" (Kahunan syvässä päässä on narulla erotettu asiakkailta kielletty alue, joka on liian lähellä veden aaltokoneista erottavaa seinää. Narussa ei saa roikkua.) ja "Don't stack the tubes, please" (Aaltoaltaissa saa käyttää erikseen vuokrattavia läpinäkyviä renkaita. Renkaita ei saa pinota päällekkäin.)

Hengenpelastajan tärkein työ on tietysti hätään joutuneiden ihmisten pelastaminen altaasta. Kun skannatessa huomaa GIDin (Guest In Distress), on puhallettava kova pitkä pillin vihellys ja hypättävä compact jump eli jalat edellä ja pelastustuubi molempien kainaloiden alla altaaseen. Sitten kauhotaan hätään joutuneen tai jo hukkuvan luo, ja suoritetaan front drive -, rear hug - tai duck plug -pelastus. Omista pelastuksista lähes kaikki ovat olleet ensiksi mainittuja, eli työnnetään pelastustuubi omien kainaloiden alta GIDin kainaloiden alle.

Hätään joutunutta on tietysti rauhoiteltava. "Hang on to the tube sir/ma'm/buddy/sweetey. You're gonna be OK. I'm a lifeguard. I'm here to help you." Pelastustuubissa turvallisesti roikkuvaa immeistä työntäen tai raahaten (riippuen ko. immeisen koosta) uidaan sitten portaille ja autetaan tämä ylös altaasta. Sitten etsitään pelastuksen tuoksinassa mahdollisesti altaan pohjalle pudonneet aurinkolasit tai jossain kelluva lippis/visor ja noustaan ylös altaasta.

Tässä vaiheessa pitkän vihellyksen kuullut ja paikalle rientänyt lifeguard manager on jo yleensä ottamassa GIDiä altaan reunalla vastaan, rauhoittelemassa tätä ja pyytämässä muutamia tietoja pelastusraporttiin. Monesti sinne "Ethnicity"-kohtaan kirjataan "African American".

Pelastuksen jälkeen pistetään aurinkolasit ja hattu takaisin päähän ja osoitetaan peukaloa nostamalla muille vahdeille, että kaikki on kunnossa ja että nämä voivat palata normaaliin ryhmitykseen altaan ympärillä. On nimittäin niin, että kun toiselta puolelta allasta hyppää vahti pelastukseen, täytyy vastakkaisen puolen deep chairin eli lähinnä aaltoseinää olevan vahdin juosta aaltoseinän muurille, ja muiden seurattava tätä niin, että pelastukseen hypänneen vastuualue katetaan. Koko allasta on vahdittava koko ajan.

Siirtyessään altaan ympärillä kohti pelastukseen hypänneen vahdin paikkaa, jokaisen vahdin vastuulla on painaa vahtituolin reunalle sijoitettua nk. EasyStop -nappulaa, joka pysäyttää aallot välittömästi. Kun tilanne sitten on ohi, palataan omalle paikalle ja nostetaan nappula normiasentoon. Aallot ovat aikaohjauksella 10 minuuttia päällä ja 10 minuuttia pois päältä, mutta EasyStopin painaminen sotkee joskus kellon, ja lifeguard manager yleensä käynnistää aallot uudelleen, jos aallot ovat pelastusta ennen olleet päällä vähemmän kuin 5 minuuttia.

Yleensä kullakin työpisteellä ollaan aina puoli tuntia, jonka jälkeen toinen vahti tulee vapauttamaan seuraavalle työpisteelle tai tauolle. Englannin kielen kyllästämäminä me suomalaiset vahditkin puhutaan jo rotaatioista ja rotatoinnista eli kierrosta eri työpisteiden ja taukojen välillä. Tyypillinen rotaatio esim. Adventure-alueella voisi olla seuraavanlainen:
1. Bahama Top 1
2. Bahama Top 2
3. Bahama Bottom 1
4. Birch (kohta Adventure-joen varrella)
5. Lunch (kohta Adventure-joen varrella)
6. Tauko

Tauolta siirrytään seuraavaan rotaatioon, johon kuuluu eri pisteitä kuin edelliseen. Lifeguard managerit ovat aamulla kirjoittaneet rotaatiot lapuille (rotation sheet), jotka kulkevat kiertäjillä kädestä käteen. Kaikkia rotaatioita ei kukaan voisi muistaa ulkoa, ja lisäksi ne muuttuvat päivittäin ja joskus managerit muuttavat niitä myös päivän mittaan, kun uusia liukuja otetaan käyttöön.

Aaltoaltaat (Big Kahuna & Wave) ja Paradise Lagoon -alue ovat deep guardien valvomia, sillä Ellis & Associatesin (jonkinmoinen vesiturvallisuusyhteisö, jonka sertifioimia hengenpelastajia me kaikki Arkilla ollaan, www.jellis.com) sääntöjen ja eroavien koulutusten vuoksi shallow guardit eivät saa vahtia vettä, jonka syvyys on yli 3 jalkaa. Näillä paikoilla ei rotation sheetejä tarvita, sillä rotaatio on aina samanlainen, esim. Kahunalla:
1. Deep Chair
2. Middle Chair
3. Shallow Chair
4. Point
5. Tauko

Middle chair (ja Paradisella A Chair ja B Chair) ottaa aina aamulla tuolille med kitin lisäksi mukaan save bookin, johon managerit kirjaavat pelastusraportit. Molemmilla aaltoaltailla aaltoseinältä katsoen vasemmalla puolella olevaa middle chairiä kutsutaan head chairiksi, koska sillä tuolilla istuva vahti aloittaa rotaation näyttämällä merkin tauolta tuleville vahdeille.

Kiireisinä päivinä, eli silloin kun altaassa on paljon populaa, middle chairin ja shallow chairin väliin pistetään fifthsit eli viidennet vartijat. Joskus, kun altaassa on ihan helvetisti populaa, pistetään altaan laidalle sixthsit eli kuudennet vartijat, jolloin allasta vartioi yhteensä 12 sankaria.

Aaltoaltaita vahtivilla ajat yhdellä pisteellä (mutta myös tauot) ovat pitempiä, sillä yhdellä pisteellä ollaan kahden aaltosyklin (10 min. päällä, 10 min. pois) ajan eli n. 40 minuuttia. "Noin", koska pelastukset sekoittavat rytmiä aina jonkin verran.

Niin se päivä sitten kuluu, noin puolen tunnin tai 40 minuutin sykleissä, joko ihmisiä altaasta pelastellen, lazy riveriä (joki, jossa vesi virtaa hitaasti, ihmiset lilluvat renkaissa) vartioiden tai auttaen ihmisiä renkaisiin ja niistä pois. Päivän aikana saa yleensä vastailla mitä tyhmempiin kysymyksiin, tulla kuuroksi riemunkiljahduksista, yllättyä äkkiä muuttuneesta säästä, ihmetellä työtoverin kummallista toimintaa ja havahtua siihen, että on skannaillut allasta ajatuksissaan kiinnittämättä oikeastaan ollenkaan huomiota ihmisiin.

Lifeguard managerit kiertävät työpisteitä, seurailevat vahtien toimintaa ja täyttävät näiden vesipulloja, auttavat asiakkaita jne. Ja tietysti kuuntelevat, kuuluuko mistään tuplavislauksia. Kahdella lyhyellä vislauksella saa managerin ja muiden hengenpelastajien huomion (kun lisäksi nostaa käden pystyyn, manageri rientää yleensä luoksesi), kaksi pitkää taas tarkoittaa hätätilannetta, medical emergency.

Tuplapitkiä ei onneksi ole kauheasti kuulunut. Kerran alkukesästä Jussi ja eräs toinen vahti hyppäsivät altaaseen auttamaan jonkin sairaskohtauksen saanutta poikaa, ja tilanne vaati tuplapitkää. Sitä toisteli sitten kuorossa koko juuri aloitteneiden vahtien joukko, mikä oli tietysti väärin. Kahta pitkää kun ei tarvitse ja saisikaan muutamaa kertaa enempää puhaltaa, niin nopeasti ovat Justin ja Shelly tai jompi kumpi paikalla.

Päivä on päättymäisillään, kun puiston kovaäänisistä kuuluu: "Ladies and gentlemen, may I have your attention, please. Noah's Ark, by far America's largest waterpark, is now closed for the evening..." Kun viimeinenkin asiakas on poistunut altaasta, on aika ottaa pelastustuubin remmi olalta, pyörittää se siististi tuubin ympärille ja lähteä med kit mukana kohti altaan päätyä. Tuubi viedään vajaan aaltoseinän muurilla ja suunnataan lifeguard shelteriin, eli sen oven taakse missä on kellokorttien leimauslaite ja missä päivän tauot on vietetty. Managerit patistavat ulos keräämään roskia ja laskemaan aurinkotuolien selkänojia. Kun alue on suht siisti, tai kun manageri vislaa kaksi lyhyttä, palataan taukohuoneelle. Firesiden aika. Käydään läpi päivän aikana tapahtunutta, managerit nuhtelevat, ohjeistavat tai kiittelevät. "OK guys, good job today. If you're doing inservice, see Cameron and Nicole. If not, punch out and tell me your time."

Eli jos tekee inservicen, hengenpelastajan taitojen kertauksen (väh. neljä viikossa), on mentävä paikalla olevien head guardien luokse. Inservice on yleensä CPR:n (Cardiopulmonary resuscitation, ensiapu, suusta suuhun & rinnan painelu ja silleen), extricationin (tajuttoman henkilön turvallinen hakeminen vedestä), spinalin (niskansa tai selkänsä satuttaneen henkilön turvallinen hakeminen vedestä) tai muiden Ellis-kurssilla opetettujen asioiden kertausta tai pelastustekniikoiden harjoittelua.

Päivä on pulkassa. Matkalla kotiin Subilta five dollar footlong. Monesti näin. Kämpillä sitten istutaan pöydän ääreen ja käydään päivän tapahtumat läpi. Joku on taas ollut Kahunalla jumpperi eli hypännyt monta kertaa altaaseen pelastamaan ihmisiä, jotka eivät olleetkaan hukkumassa. Tai sitten joku työtoveri on hypännyt toisen veteen (vaikka vahtien vastuualueet leikkaavat toisensa, tietty paikka on aina lähempänä yhtä vahtia kuin toista, ja toisen veteen hyppäämistä moni pitää pahana) tai ollut muuten vaan kusipää.

Musiikkia läppäriltä. Antti punnertaa, Aleksi vetää leukoja, Jussi ja Valtteri puhuu lenkille lähtemisestä, Juho kolumbialaisten järjestämistä bileistä illalla. Minä käyn suihkussa ja menen nukkumaan.

No ei, on sitä joskus tullut bileisiinkin lähdettyä.

Madison

Kiirettä, kiirettä... 10-tuntisen työpäivän jälkeen ei enää jaksa blogia päivitellä. Uusien, lähinnä turkkilaisten ja unkarilaisten, työntekijöiden saapumisen jälkeen on tosin työvuorolistaan ilmaantunut yksi vapaapäivä lisää viikossa.

Kolme viikkoa sitten käytiin Juhon kanssa Madisonissa, Wisconsinin osavaltion pääkaupungissa. Jenkkiläisittäin keskikokoinen yliopistokaupunki, ei suurempia nähtävyyksiä. Yliopiston kampuksella käytiin ja hallintorakennusta State Capitolia kierrettiin.

Madisonissa on muutama hyvä pienpanimo/baari, joista saa hyvää paikallista olutta. Käveltiin sisään yhteen, ja yllätyttiin iloisesti kun baarimikko ilmoitti päivän tarjouksen: hän heittäisi kolikkoa, ja jos me arvaisimme oikein, saisimme oluet vain neljänneksellä normaalihinnasta. No, arvattiin oikein ja saatiin dollarilla suuret tuopit erinomaista vehnäolutta. Siihen paikkaan on mentävä uudestaan, jos vielä State Streetiä kävelee.

Greyhoundin bussillahan sinne Madisoniin mentiin. Totta se on, että bussilla ei täällä yleensä matkusta kuin se kaikista köyhin kansanosa. Ensi silmäyksellä eläkeläisiä, opiskelijoita tai vähemmän varakkaita afrikkalais-amerikkalaisia oli siinä pienessä joukossa, joka meidän kanssa matkusti. Kaikilla muilla on auto. Pick-uppi. Suuri ja kiiltävä.

"I've got your water"

Niin sanotaan aina, kun tullaan kierrolla uuteen paikkaan, ollaan skannattu alue ja valmiina vastaanottamaan pelastuspatukka (heh, heh... rescue tube siis) toiselta. Ja siitä se sitten lähtee: taas puoli tuntia keskituolilla Kahunalla, kaapeleilla Paradisella tai jollain muulla vahtipaikalla. Rutiinia.

Neljä pelastusta jo plakkarissa. Kaksi ensimmäistä ei oikeastaan tuntunu miltään. Hain pois, kun eivät osanneet uida. Mutta kolmanneksi osui pieni tyttö, joka oli jäädä yhden renkaan alle paikassa, jossa mennään vedessä kelluvia renkaita pitkin kaapeleiden avulla paikasta toiseen. Se tyttö olisi hukkunut, jos sitä ei olisi huomattu ajoissa. Tämän kolmannen pelastuksen jälkeen tuli kumma fiilis hengenpelastajan työn ja koko täällä olon tarkoituksesta. On skannailtu vettä vähän eri meiningillä siitä lähtien.

Altaissa on ollu ihmisiä jo paljon enemmän kuin kahtena ensimmäisenä viikkona. Ei sieltä ihan heti erota, kuka on hukkumassa, ja kenellä vain on hauskaa. Siitä pelastukseen hyppäämisen kynnyksestä on onneksi melkein kaikki vahdit jo päässy yli. Silti tulee aina mukavampi olo, kun altaan täyttyessä keskituolin ja matalan pään tuolin väliin tuodaan ylimääräiset vahdit.

Bileitä. Joka ilta. Kaikkiin ei jaksa mennä, vaikka ymmärtääkin kuinka tärkeitä ne on työkavereihin tutustumisen ja tämän meidän suomalaisten sosiaalisen kuplan eheyden kannalta. "I'm not that much of a party person." Ei tarvitse selittää, että se pakollinen bailukiintiö on jo täyttynyt P-klubin riennoissa, tai että tarvitsee vähintään seitsemän tunnin yöunet. Vanha mies - 24 v. tänään, juhannusaattona ja tasan kuukauden Wisconsinissa olleena.

Weather note: eilen ja tänään ollu helvetin kuumaa ja kosteaa. Eilen illalla koko taivas välähteli salamista ja sääkanavan mukaan alueella oli voimassa tornadovaroitus. Tuuli kovaa, mutta tornadoa ei vielä nähty.

Saving little Timmy

Vapaapaiva tanaan. Kaytiin porukalla Duck-ajelulla ( www.wisconsinducktours.com ) ja mentiin sen jalkeen Arkkiin kokeilemaan ne laitteet, joissa ei olla viela kayty. Ei oo tallasia liukuja Serenassa, voin kertoa ( http://www.noahsarkwaterpark.com/attractions/black-anaconda/ )

Toissa on ollu tahan asti melko hiljasta. Muutamana kylmana ja sateisena paivana puisto on pidetty auki vain suurten, etukateen maksaneiden koululaisryhmien takia. On aika perseesta seisoskella altaan reunalla kaikki tyonantajan tarjoamat vaatteet paalla, kun taivas repeaa ja altaassa ei oo ketaan. Kohta kai vilkastuu, kun ihmisilla alkaa lomat ja lampenee.

Justin ja Shelly, hengenpelastajien & hengenpelastajamanagereiden pomot, osaavat kylla pitaa meidat varpaillaan hiljaisempinakin paivina. Koskaan ei tieda, loytyyko altaan pohjalta aamulla pikku-Timmy, markapukuun puettu elvytysnukkelapsi. Timmyn rintaan on sidottu tiiliskivi, jotta se sujahtaa vesiliu'uista mahdollisimman huomaamattomasti ja painuu heti pohjaan. Timmy on tietenkin pelastettava viipymatta ja toimittava muutenkin niin kuin on opetettu. Hyvasta Timmyn pelastuksesta seuraa lamminta katta, huonosta pelastuksesta tai pikku-Timmyn huomiotta jattamisesta taas vakava keskustelu esimiesten kanssa.

Omalle kohdalle ei little Timmy ole viela osunut, mutta pari paivaa sitten Timmy sujahti yhdesta Paradise Lagoonin tuubista Chrisin, kokeneen headguardin, pelastettavaksi. Nukke painui sekunneissa altaan pohjaan, mutta Chris hoiti homman kotiin. Little Timmy was saved again!

Oikeita pelastuksiakin on toki jo tehty. Tanaan oli Kahunalla kuulemma pelastettu jo perati kahdeksan GIDia (Guest In Distress). Usein pelastettavat on pienia lapsia tai uimataidottomia aikuisia, jotka hataantyvat pulikoiduttuaan altaan syvaan paahan aaltojen ollessa kaynnissa.

Viela selvennyksena tyopaikan hierarkia. Jotenkin nain se menee:
1. The Gantzes (omistajat, kulkee toisinaan puistossa park managereitten vaatteissa)
2. Park Managers (esim. Shelly ja Justin, hengenpelastajaosaston pomot)
3. Managers (useamman vuoden deep guardina toimineita nuoria, hengenpelastajien lahimpia esimiehia ja auttajia, valvovat ja ohjaavat kaikkia hengenpelastajia, esim. Katrina, Joe, Shannon, Carlos, Kirsten)
4. Head Guards (useamman vuoden deep guardina toimineita nuoria, hengenpelastajien "esikuvia", vetavat joka paiva inservicet eli tyosuhteeseen kuuluvat hengenpelastus- ja elvytysharjoitukset, esim. Chris, Jules, Brandon)
5. Deep & Shallow Guards (deepit valvoo myos syvia altaita ja saa hiukan parempaa palkkaa)

Jotkut em. nimista tulee varmaan jatkossa useammin esille. Kun on sita elamaa tyon ulkopuolellakin: eilen jarjestettiin Team Finlandin poikain ja tyttoin kanssa Harbor Pointissa bileet, jossa mm. Katrina ja Shannon. Uusia juomapeleja opittu... Tanaan ilmeisesti taas jotkut bileet Mayhousissa (miespuolisten hengenpelastajamanagereitten kamppa lahella Arkkia). Ehka menen, ehka en. Still some summer, still some parties left :)

Big Kahuna

Worked at the Big Kahuna, Noah's larger wave pool, today. There are usually six deep guards watching the water at Kahuna, and all are needed: the pool is HUGE and packed with guests at the peak of the season. Good that we were first assigned there now that there's not so many people.

There are two kinds of waves in Kahuna, normal straight-forward ones and kind of cris-cros ones. The latter are more fun and of course more dangerous, too. In the waves it can be tricky to spot drowning or distressed guests from those that are just having fun. The waves are always on for 10 minutes and then off for 10 minutes. Guards are on one spot for two wave cycles, then they rotate.

Valtteri made his first save at Kahuna today. Thumbs up for Valtteri. Wonder when I have to jump into the pool...

Some rest for the weary

Pilvista. Kylmempaa kuin parina viime paivana. Arkki pysyi tanaan kiinni, ei siella ketaan ollu kun tanaan menin sovittuun aikaan toihin. Naita peruutuksia voi kuulemma tulla varsinkin alkusesongista eteen muutama.

Odottamaton vapaapaiva sopi hyvin kuvioihin. Kavin WalMartissa ostamassa repun ym. tarpeellista. On ne surullisia ne pikkuskootterit, joilla lihavammat asiakkaat kaupassa liikkuu...

Toissapaivana tehtiin 12 tunnin tyovuoro. Tai hengenpelastajien Ellis-kurssiinhan sekin paiva kuului, toihin ei varsinaisesti viela olla paasty. Pelasteltiin pomoja (Shelly & Justin) aaltoaltaasta, kun aallot oli paalla. Rankkaa. Varmasti on vaikea allas valvoa keskikesalla, kun on tupaten taynna lomailijoita.

The Test

Lamminta n. 30 astetta. On ollu jo tanne saapumisesta asti. Tarkenee.

Just kaytiin suorittamassa hengenpelastajatestit. Ensin 200 metria uintia alle 4 minuutin. Nipin napin meni lapi: 3.58. Sitten tiiliskiven sukellus 4 metrista ja veden polkemista 2 minuuttia kadet pinnan ylapuolella. Hyvin meni. "Congrats, you're a deep guard!" Nyt voi tyoskennella kaikilla tyopisteilla ja tuntipalkka on 80 senttia parempi kuin shallow guardeilla. Muutama satanen lisaa matkakassaan on tervetullut.

Tanaan illalla viela joku infopaketti Noahilla ja sitten alkaa kolmen paivan tiukka koulutus... At least that's what we were told.

Jet lag recoveries and long parkways

klo 9.08, Tommy Bartlett Show'n lahjatavarakaupan nettiyhteyden aarella

In Wis Dells and loving it! Mista aloittaa... Lennot meni hyvin, kahdeksan tunnin istuminen Lontoosta Chicagoon oli juuri niin puuduttavaa kuin olin kuvitellut. Matkantekoa ei helpottanut vieressa istuva intialainen suurperhe kirkuvine ja koko ajan kitisevine lapsineen. Onneksi jokaisen istuimen selkanojassa oli telkkuruutu. Valikosta pystyi itse valitsemaan, mita leffoja tai tv-ohjelmia halusi katsoa. Kai aivan tavallista, mutta hienolta se tuntui, kun ei ollut vuoteen tappanut aikaa lentokoneessa.

Mina ja kahdeksan muuta suomalaista oltiin O'Haren lentokentalla tiistaina joskus kolmelta paikallista aikaa. Lento oli myohassa ja rajamuodollisuuksiin meni odotettua enemman aikaa. Toykeat virkailijat, p*rkele. Missattiin se bussi, jolla kaikki oli ilmottanu Madisoniin menevansa. Soitin porukan puolesta tyonantajan edustajalle, ja kerroin etta tullaan myohassa. No problem. Bussissa meni sitten Madisoniin viela se kolme tuntia. Meidan porukka luonnollisesti nukkui melkein koko matkan.

Madisonissa meita oli vastassa amerikkalaistunut suomalainen Tommi, joka on tyoskennellyt Dellsissa jo kymmenisen vuotta. Tommin pikkubussilla sitten kiidettiin Wisconsinin moottoriteita Madisonista Dellsiin. Maccareita joka puolella... ja liikennemerkeissa ohjattiin tutuin kultakaarilogoin aina seuraavalle sellaiselle. Yhden pihaan pysahdyttiin, porukalla oli nalka. Olisiko jenkkiaika enaa stereotyyppisemmin voinut alkaa? Ei vissiin. Hyvaltahan se hamppari kuitenkin lahes vuorokauden matkustamisen jalkeen maistui.

Dellsissa kaarrettiin ensin Tommy Bartlett Show'n toimiston eteen, ja haettiin sielta asuntojen avaimet kaikille. Jotkut majoittuisivat traikkuparkkiin, jotkut sataman asuntoihin... Asumisen tasoa oli arvuuteltu koko matkan, mutta Dellsissa oltiin jo niin vasyneita, etta sen jalkeen kun saataisiin tyyny paan alle ja katto paan paalle, kaikki muu olisi luksusta.

Medat, siis minut, Valtteri ja Jussi, sijoitettiin vierekkaisiin asuntoihin Ravina Bayhin. Ei olisi juuri parempaa tuuria voinut kampan suhteen kayda: Ravinan motellityyppiset asunnot on kuluneita, mutta tilavia ja kotoisia. Mun asunnossa on kaksi (!) parisankya, tv, mikro ja oma suihkuhuone/wc. Ja kokolattiamatto, tietenkin. Viihdyn. Pistan kuvia, kun saadaan langaton nettiyhteys toimimaan.

Valtteri ja Jussi on huipputyyppeja molemmat. Ekana iltana kaytiin lahipubissa Heinekeneilla. Valtteri opiskelee rakennustekniikkaa tms. Lappeenrannassa ja Jussi kauppatieteita Turussa. Eilen kun oltiin heratty, kaytiin Soilan ja Hannelen (kotoisin Kouvolasta!) kanssa Noahilla ilmoittautumassa. Siella vaan otettiin nimet ylos ja sanottiin, etta tulkaa huomenna puol kahdelta tayttelemaan papereita. Sinne sitten tanaan. Can't wait to meet all the people working there! On the papers we saw home countries like Columbia, Ukraine and India.

Kaikki taalla sijaitsee muutaman hemmetin pitkan parkwayn (koominen suora kaannos: pihatie) varrella. On motellia, vesipuistoa, ravintolaa ja huoltsikkaa. Suuret pick-upit ja rekat (muita autoja ei sitten juuri naykaan) ajaa melko kovaa, eika suojateita ole turhan tiuhassa. Eilen aamulla kaytiin ekaa kertaa lahi-dinerissa aamiaisella: ainakaan viikkoon ei pida sinne enaa eksya, ellei halua tukkia jokaista verisuontaan. Bacon, scrambled eggs, pancakes with honey and butter, Lucky Charms... Good, but deadly.

WalMartissakin kaytiin eilen. Valtteri ja Jussi osti kampille kahvinkeittimen. Shoppailukulttuurista myohemmin lisaa.

Herasin tanaan klo 5.30. Hiukka on paan sisainen kello viela sekasin. Tulin tahan nettikahvilaan tuhdin, talla kertaa tosin omatekoisen, aamiaisen ja Parkwaylla vaaraan suuntaan harhailun jalkeen. Tiskilla oli yllatykseksi Jill, mukava vanhempi tati TB Show'n toimistosta, johon tutustuttiin ekana aamuna, kun kuitattiin kamppien avaimet. Small talkin lomassa Jill esitteli tan kahvilan omistajan, nelikymppinen nainen, unohdin jo sen nimen. Ihmettelin robottiruohonleikkuria, joka kiertaa nurmikkoa tossa pihalla. "Oh, it's Ravina's, but I don't mind it mowing my lawn too" tai jotain sinne pain nainen sano. Musta tuntuu, etta viihdyn taalla hyvin.

Towards America's Dairyland

Well, all packed now. I've checked and re-checked all the important documents I have to have with me at least a dozen times already. There's really not much else to do than... go.

The last two days I've been living in Raisio with my dad and Sirpa. You know, because I had to give the key to my appartment to the subtenant. She seems quite all right and I believe she won't turn the place upside down during the summer. Yeah, I trust her.

Dad left to some fishing trip to Oulu yesterday. He's all excited about the hard earned media attention that he and his company have received lately. I'm happy for him, and I think that there's more to come. Anyway, Sirpa will take me to the bus station tomorrow. Hmm... "tomorrow" in about three hours. The bus leaves Turku at 3.00 am and arrives in Helsinki-Vantaa airport at 6.25 am. From there, a three hour flight to Heathrow, changing planes and an eight hour flight to Chicago, where I'll be at 14.10 local time. That's 22.10 in Finland. And at that time I should be alert enough to find the right bus from Chicago O'Hare airport to Madison, WI. No, actually that's not a challenge at all. Getting off at the right bus stop and finding the representants of my employer in Madison, that's the challenge. Tell you later how that goes...

Come to think of it, I don't have any clear or even sensible picture in my mind what Wisconsin is like. The state is, or has been, known for it's dairy industry and products. So a lot of barns, corn fields and factories? And herds of cows roaming around? Maybe it's like Selänpää in Valkeala. OK, maybe not. But I think that most of the excitement and energizing anticipation I feel for having it as my destination stems from me knowing so little. It feels like for the first time in my life I'm going somewhere without any expectations. Of course I have all these stereotypes of the American people, of the culture, the values and so on, but I don't have any expectations of the place itself. And I think that's a good thing. Badger State, here I come!

Countdown

Lähtölaskenta on alkanut. Enää viikko siihen päivään, joka merkitsee minulle noin neljän kuukauden irtiottoa kaikesta kotoisesta ja taatusti erilaisen kesän alkua. Lähden Amerikkaan.

Niin, Wisconsiniin tarkemmin, Wisconsin Dells -nimiseen turistirysään kesätöihin. Työnantaja on Noah's Ark [ http://www.noahsarkwaterpark.com/ ], Amerikan suurimmaksi julistautuva vesipuisto, ja työnkuva... allasvahti :) Vaikka työhönottopapereissa lukee "lifeguard" en halua sanoa hengenpelastaja, koska 1) mitään kursseja ei ole vielä käyty, saati kelpoisuutta todistettu ja 2) tahdon välttää viimeiseen asti niitä Hasselhof-kommentteja ja hidastetun juoksun imitointeja, joita tähän asti on sadellut. Kassellaan sitten muutaman viikon päästä, miksi sitä kehtaa itseään kutsua.

Mistäkö sain päähäni lähteä Yhdysvaltain Keskilänteen kesätyöhön? No pitkästymisestähän se lähti, niin kuin niin moni muukin hullu idea. Arkinen aherrus pitkästytti, samat vanhat maisemat pitkästyttivät ja ennen kaikkea pitkästytti ajatus taas yhdestä kesästä tutussa työssä, joka vastaa omaa koulutusta yhtä vähän kuin Bush Obamaa. Opiskelu kesällä on itsensä huijaamista, eikä koko kesää laakereillaankaan voi levätä. Niinpä tutkailin alkuvuodesta netistä mahdollisuuksia kesätyöhön ulkomailla.

Eksyin Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAYL) nettisivuille [ http://www.sayl.fi/ ] ja muistin hämärästi, että joku muukin oli ollut SAYL:n kautta Jenkeissä töissä. Hakemusta lähettäessäni en miettinyt: "Mitä teen asunnolle" tai "Riittävätkö rahat", vaan: "Olisipa hieno lähteä". Käytännön kysymyksiin on löytynyt vastauksia kevään edetessä, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että tein oikean ratkaisun. Eipähän tarvitse sitten keinutuolissa katua tällaisenkaan mahdollisuuden ohi kulkemista.

Asuntoon on löytynyt luotettava alivuokralainen, posti on käännetty K. Hokkasen hoitoon ja rahaa on leffatyön, valmennuskurssiopettajan homman ja perheen kannustavien avustusten (kiitos!) ansiosta riittävästi säästössä. Lentoliputkin ostin jo pari kuukautta sitten. Helsinki-Vantaalta 19.5. Lontoon kautta Chicagoon ja sieltä bussilla Wisconsinin pääkaupunkiin Madisoniin, josta työnantaja tulee hakemaan. Paluulento on New Yorkista syyskuun lopulla.

Vasta nyt alkaa tuntua siltä, että on oikeasti lähdössä koko kesäksi pois maasta. Ei juhannusta, ei mökkeilyä, ei melomista Aurajoessa tänä kesänä. Toisaalta Independence Day (4.7.), Starbucks ja koskenlaskua Mississippissä :) Ajattelin aamulla, että tämä on hyvä päivä aloittaa blogi. Sen lisäksi, että Suomen lippu liehui pihalla salossa J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivän kunniaksi, tänään juhlistettiin Suomen ja Yhdysvaltojen 90 vuotta jatkuneita diplomaattisuhteita.

Itse hoidin suhteet Valtoihin kuntoon viime perjantaina, kun kävin suurlähetystössä Helsingissä viisumihaastattelussa. Paperisota alkoi SAYL:n ja työnantajan kanssa jo maaliskuussa, kun piti vaihtaa yhteystietoja, kertoa aiemmasta työkokemuksesta, todistaa opiskelijastatus ja vakuuttaa SAYL:n viisumisponsori siitä, että on vailla rikosrekisteriä ja muutenkin kunnollinen ihmislapsi. Suurlähetystölle riittikin sitten DS-156, DS-157, DS-158, kuitit SEVIS- ja MRV-maksuista sekä tietenkin DS-2019. Haastattelussa vielä sormet sormenjälkiskanneriin ja "Have a nice trip!"

Viisumi ja lähetystöön jätetty passi tulevat varmaan postissa lähipäivinä. Sitten ei tarvitsekaan kuin pakata...