klo 9.08, Tommy Bartlett Show'n lahjatavarakaupan nettiyhteyden aarella
In Wis Dells and loving it! Mista aloittaa... Lennot meni hyvin, kahdeksan tunnin istuminen Lontoosta Chicagoon oli juuri niin puuduttavaa kuin olin kuvitellut. Matkantekoa ei helpottanut vieressa istuva intialainen suurperhe kirkuvine ja koko ajan kitisevine lapsineen. Onneksi jokaisen istuimen selkanojassa oli telkkuruutu. Valikosta pystyi itse valitsemaan, mita leffoja tai tv-ohjelmia halusi katsoa. Kai aivan tavallista, mutta hienolta se tuntui, kun ei ollut vuoteen tappanut aikaa lentokoneessa.
Mina ja kahdeksan muuta suomalaista oltiin O'Haren lentokentalla tiistaina joskus kolmelta paikallista aikaa. Lento oli myohassa ja rajamuodollisuuksiin meni odotettua enemman aikaa. Toykeat virkailijat, p*rkele. Missattiin se bussi, jolla kaikki oli ilmottanu Madisoniin menevansa. Soitin porukan puolesta tyonantajan edustajalle, ja kerroin etta tullaan myohassa. No problem. Bussissa meni sitten Madisoniin viela se kolme tuntia. Meidan porukka luonnollisesti nukkui melkein koko matkan.
Madisonissa meita oli vastassa amerikkalaistunut suomalainen Tommi, joka on tyoskennellyt Dellsissa jo kymmenisen vuotta. Tommin pikkubussilla sitten kiidettiin Wisconsinin moottoriteita Madisonista Dellsiin. Maccareita joka puolella... ja liikennemerkeissa ohjattiin tutuin kultakaarilogoin aina seuraavalle sellaiselle. Yhden pihaan pysahdyttiin, porukalla oli nalka. Olisiko jenkkiaika enaa stereotyyppisemmin voinut alkaa? Ei vissiin. Hyvaltahan se hamppari kuitenkin lahes vuorokauden matkustamisen jalkeen maistui.
Dellsissa kaarrettiin ensin Tommy Bartlett Show'n toimiston eteen, ja haettiin sielta asuntojen avaimet kaikille. Jotkut majoittuisivat traikkuparkkiin, jotkut sataman asuntoihin... Asumisen tasoa oli arvuuteltu koko matkan, mutta Dellsissa oltiin jo niin vasyneita, etta sen jalkeen kun saataisiin tyyny paan alle ja katto paan paalle, kaikki muu olisi luksusta.
Medat, siis minut, Valtteri ja Jussi, sijoitettiin vierekkaisiin asuntoihin Ravina Bayhin. Ei olisi juuri parempaa tuuria voinut kampan suhteen kayda: Ravinan motellityyppiset asunnot on kuluneita, mutta tilavia ja kotoisia. Mun asunnossa on kaksi (!) parisankya, tv, mikro ja oma suihkuhuone/wc. Ja kokolattiamatto, tietenkin. Viihdyn. Pistan kuvia, kun saadaan langaton nettiyhteys toimimaan.
Valtteri ja Jussi on huipputyyppeja molemmat. Ekana iltana kaytiin lahipubissa Heinekeneilla. Valtteri opiskelee rakennustekniikkaa tms. Lappeenrannassa ja Jussi kauppatieteita Turussa. Eilen kun oltiin heratty, kaytiin Soilan ja Hannelen (kotoisin Kouvolasta!) kanssa Noahilla ilmoittautumassa. Siella vaan otettiin nimet ylos ja sanottiin, etta tulkaa huomenna puol kahdelta tayttelemaan papereita. Sinne sitten tanaan. Can't wait to meet all the people working there! On the papers we saw home countries like Columbia, Ukraine and India.
Kaikki taalla sijaitsee muutaman hemmetin pitkan parkwayn (koominen suora kaannos: pihatie) varrella. On motellia, vesipuistoa, ravintolaa ja huoltsikkaa. Suuret pick-upit ja rekat (muita autoja ei sitten juuri naykaan) ajaa melko kovaa, eika suojateita ole turhan tiuhassa. Eilen aamulla kaytiin ekaa kertaa lahi-dinerissa aamiaisella: ainakaan viikkoon ei pida sinne enaa eksya, ellei halua tukkia jokaista verisuontaan. Bacon, scrambled eggs, pancakes with honey and butter, Lucky Charms... Good, but deadly.
WalMartissakin kaytiin eilen. Valtteri ja Jussi osti kampille kahvinkeittimen. Shoppailukulttuurista myohemmin lisaa.
Herasin tanaan klo 5.30. Hiukka on paan sisainen kello viela sekasin. Tulin tahan nettikahvilaan tuhdin, talla kertaa tosin omatekoisen, aamiaisen ja Parkwaylla vaaraan suuntaan harhailun jalkeen. Tiskilla oli yllatykseksi Jill, mukava vanhempi tati TB Show'n toimistosta, johon tutustuttiin ekana aamuna, kun kuitattiin kamppien avaimet. Small talkin lomassa Jill esitteli tan kahvilan omistajan, nelikymppinen nainen, unohdin jo sen nimen. Ihmettelin robottiruohonleikkuria, joka kiertaa nurmikkoa tossa pihalla. "Oh, it's Ravina's, but I don't mind it mowing my lawn too" tai jotain sinne pain nainen sano. Musta tuntuu, etta viihdyn taalla hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti