Saran kanssa totesimme perjantaina kuluneen viikon raskaaksi, ja suuntasimme lähimpään pubiin lagereille. Juttu luisti ja yksistä tuli kahdet, kaksista kolmet. Lähdettiin Saran kehumaan halpaan pubiin Sohossa. Muutama pintti, vehnäolut ja snapsi myöhemmin olinkin sitten jo taivas rajana. Jonnekin toiseen pubiin päädyttiin Saran kavereiden ja näiden kolumbialaisten tuttavuuksien kanssa.
Metrolla johonkin päin itä-Lontoota kavereiden kämpille. Finlandiaa lähikaupasta ja kebut. Juomakilpailu. Ajattelin, että p-klubilaisella viinapäällä ja Wisconsinissa hiotuneilla jenkkijuomapelien tuntemuksella kolumbialaisesta kaverista ei olisi vastukseksi. Oli siitä.
Aamulla sitten kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärsin, missä olin. Heräsin kuitenkin sängystä, enkä kukkapenkistä tai puhelinkopista, mitä pidin hyvänä merkkinä. Kerättiin Saran kanssa kamat kasaan ja käveltiin lähimmälle metroasemalle. "Walk of shame", sano Sara, mutta ite olin aivan liian väsyny ja aivan liian krapulassa välittääkseni, mitä kanssaihmiset meistä ajatteli. Ihan onnistunut perjantai-ilta, sanoisin.
