Kiirettä, kiirettä... 10-tuntisen työpäivän jälkeen ei enää jaksa blogia päivitellä. Uusien, lähinnä turkkilaisten ja unkarilaisten, työntekijöiden saapumisen jälkeen on tosin työvuorolistaan ilmaantunut yksi vapaapäivä lisää viikossa.
Kolme viikkoa sitten käytiin Juhon kanssa Madisonissa, Wisconsinin osavaltion pääkaupungissa. Jenkkiläisittäin keskikokoinen yliopistokaupunki, ei suurempia nähtävyyksiä. Yliopiston kampuksella käytiin ja hallintorakennusta State Capitolia kierrettiin.
Madisonissa on muutama hyvä pienpanimo/baari, joista saa hyvää paikallista olutta. Käveltiin sisään yhteen, ja yllätyttiin iloisesti kun baarimikko ilmoitti päivän tarjouksen: hän heittäisi kolikkoa, ja jos me arvaisimme oikein, saisimme oluet vain neljänneksellä normaalihinnasta. No, arvattiin oikein ja saatiin dollarilla suuret tuopit erinomaista vehnäolutta. Siihen paikkaan on mentävä uudestaan, jos vielä State Streetiä kävelee.
Greyhoundin bussillahan sinne Madisoniin mentiin. Totta se on, että bussilla ei täällä yleensä matkusta kuin se kaikista köyhin kansanosa. Ensi silmäyksellä eläkeläisiä, opiskelijoita tai vähemmän varakkaita afrikkalais-amerikkalaisia oli siinä pienessä joukossa, joka meidän kanssa matkusti. Kaikilla muilla on auto. Pick-uppi. Suuri ja kiiltävä.
