Big Kahuna

Worked at the Big Kahuna, Noah's larger wave pool, today. There are usually six deep guards watching the water at Kahuna, and all are needed: the pool is HUGE and packed with guests at the peak of the season. Good that we were first assigned there now that there's not so many people.

There are two kinds of waves in Kahuna, normal straight-forward ones and kind of cris-cros ones. The latter are more fun and of course more dangerous, too. In the waves it can be tricky to spot drowning or distressed guests from those that are just having fun. The waves are always on for 10 minutes and then off for 10 minutes. Guards are on one spot for two wave cycles, then they rotate.

Valtteri made his first save at Kahuna today. Thumbs up for Valtteri. Wonder when I have to jump into the pool...

Some rest for the weary

Pilvista. Kylmempaa kuin parina viime paivana. Arkki pysyi tanaan kiinni, ei siella ketaan ollu kun tanaan menin sovittuun aikaan toihin. Naita peruutuksia voi kuulemma tulla varsinkin alkusesongista eteen muutama.

Odottamaton vapaapaiva sopi hyvin kuvioihin. Kavin WalMartissa ostamassa repun ym. tarpeellista. On ne surullisia ne pikkuskootterit, joilla lihavammat asiakkaat kaupassa liikkuu...

Toissapaivana tehtiin 12 tunnin tyovuoro. Tai hengenpelastajien Ellis-kurssiinhan sekin paiva kuului, toihin ei varsinaisesti viela olla paasty. Pelasteltiin pomoja (Shelly & Justin) aaltoaltaasta, kun aallot oli paalla. Rankkaa. Varmasti on vaikea allas valvoa keskikesalla, kun on tupaten taynna lomailijoita.

The Test

Lamminta n. 30 astetta. On ollu jo tanne saapumisesta asti. Tarkenee.

Just kaytiin suorittamassa hengenpelastajatestit. Ensin 200 metria uintia alle 4 minuutin. Nipin napin meni lapi: 3.58. Sitten tiiliskiven sukellus 4 metrista ja veden polkemista 2 minuuttia kadet pinnan ylapuolella. Hyvin meni. "Congrats, you're a deep guard!" Nyt voi tyoskennella kaikilla tyopisteilla ja tuntipalkka on 80 senttia parempi kuin shallow guardeilla. Muutama satanen lisaa matkakassaan on tervetullut.

Tanaan illalla viela joku infopaketti Noahilla ja sitten alkaa kolmen paivan tiukka koulutus... At least that's what we were told.

Jet lag recoveries and long parkways

klo 9.08, Tommy Bartlett Show'n lahjatavarakaupan nettiyhteyden aarella

In Wis Dells and loving it! Mista aloittaa... Lennot meni hyvin, kahdeksan tunnin istuminen Lontoosta Chicagoon oli juuri niin puuduttavaa kuin olin kuvitellut. Matkantekoa ei helpottanut vieressa istuva intialainen suurperhe kirkuvine ja koko ajan kitisevine lapsineen. Onneksi jokaisen istuimen selkanojassa oli telkkuruutu. Valikosta pystyi itse valitsemaan, mita leffoja tai tv-ohjelmia halusi katsoa. Kai aivan tavallista, mutta hienolta se tuntui, kun ei ollut vuoteen tappanut aikaa lentokoneessa.

Mina ja kahdeksan muuta suomalaista oltiin O'Haren lentokentalla tiistaina joskus kolmelta paikallista aikaa. Lento oli myohassa ja rajamuodollisuuksiin meni odotettua enemman aikaa. Toykeat virkailijat, p*rkele. Missattiin se bussi, jolla kaikki oli ilmottanu Madisoniin menevansa. Soitin porukan puolesta tyonantajan edustajalle, ja kerroin etta tullaan myohassa. No problem. Bussissa meni sitten Madisoniin viela se kolme tuntia. Meidan porukka luonnollisesti nukkui melkein koko matkan.

Madisonissa meita oli vastassa amerikkalaistunut suomalainen Tommi, joka on tyoskennellyt Dellsissa jo kymmenisen vuotta. Tommin pikkubussilla sitten kiidettiin Wisconsinin moottoriteita Madisonista Dellsiin. Maccareita joka puolella... ja liikennemerkeissa ohjattiin tutuin kultakaarilogoin aina seuraavalle sellaiselle. Yhden pihaan pysahdyttiin, porukalla oli nalka. Olisiko jenkkiaika enaa stereotyyppisemmin voinut alkaa? Ei vissiin. Hyvaltahan se hamppari kuitenkin lahes vuorokauden matkustamisen jalkeen maistui.

Dellsissa kaarrettiin ensin Tommy Bartlett Show'n toimiston eteen, ja haettiin sielta asuntojen avaimet kaikille. Jotkut majoittuisivat traikkuparkkiin, jotkut sataman asuntoihin... Asumisen tasoa oli arvuuteltu koko matkan, mutta Dellsissa oltiin jo niin vasyneita, etta sen jalkeen kun saataisiin tyyny paan alle ja katto paan paalle, kaikki muu olisi luksusta.

Medat, siis minut, Valtteri ja Jussi, sijoitettiin vierekkaisiin asuntoihin Ravina Bayhin. Ei olisi juuri parempaa tuuria voinut kampan suhteen kayda: Ravinan motellityyppiset asunnot on kuluneita, mutta tilavia ja kotoisia. Mun asunnossa on kaksi (!) parisankya, tv, mikro ja oma suihkuhuone/wc. Ja kokolattiamatto, tietenkin. Viihdyn. Pistan kuvia, kun saadaan langaton nettiyhteys toimimaan.

Valtteri ja Jussi on huipputyyppeja molemmat. Ekana iltana kaytiin lahipubissa Heinekeneilla. Valtteri opiskelee rakennustekniikkaa tms. Lappeenrannassa ja Jussi kauppatieteita Turussa. Eilen kun oltiin heratty, kaytiin Soilan ja Hannelen (kotoisin Kouvolasta!) kanssa Noahilla ilmoittautumassa. Siella vaan otettiin nimet ylos ja sanottiin, etta tulkaa huomenna puol kahdelta tayttelemaan papereita. Sinne sitten tanaan. Can't wait to meet all the people working there! On the papers we saw home countries like Columbia, Ukraine and India.

Kaikki taalla sijaitsee muutaman hemmetin pitkan parkwayn (koominen suora kaannos: pihatie) varrella. On motellia, vesipuistoa, ravintolaa ja huoltsikkaa. Suuret pick-upit ja rekat (muita autoja ei sitten juuri naykaan) ajaa melko kovaa, eika suojateita ole turhan tiuhassa. Eilen aamulla kaytiin ekaa kertaa lahi-dinerissa aamiaisella: ainakaan viikkoon ei pida sinne enaa eksya, ellei halua tukkia jokaista verisuontaan. Bacon, scrambled eggs, pancakes with honey and butter, Lucky Charms... Good, but deadly.

WalMartissakin kaytiin eilen. Valtteri ja Jussi osti kampille kahvinkeittimen. Shoppailukulttuurista myohemmin lisaa.

Herasin tanaan klo 5.30. Hiukka on paan sisainen kello viela sekasin. Tulin tahan nettikahvilaan tuhdin, talla kertaa tosin omatekoisen, aamiaisen ja Parkwaylla vaaraan suuntaan harhailun jalkeen. Tiskilla oli yllatykseksi Jill, mukava vanhempi tati TB Show'n toimistosta, johon tutustuttiin ekana aamuna, kun kuitattiin kamppien avaimet. Small talkin lomassa Jill esitteli tan kahvilan omistajan, nelikymppinen nainen, unohdin jo sen nimen. Ihmettelin robottiruohonleikkuria, joka kiertaa nurmikkoa tossa pihalla. "Oh, it's Ravina's, but I don't mind it mowing my lawn too" tai jotain sinne pain nainen sano. Musta tuntuu, etta viihdyn taalla hyvin.

Towards America's Dairyland

Well, all packed now. I've checked and re-checked all the important documents I have to have with me at least a dozen times already. There's really not much else to do than... go.

The last two days I've been living in Raisio with my dad and Sirpa. You know, because I had to give the key to my appartment to the subtenant. She seems quite all right and I believe she won't turn the place upside down during the summer. Yeah, I trust her.

Dad left to some fishing trip to Oulu yesterday. He's all excited about the hard earned media attention that he and his company have received lately. I'm happy for him, and I think that there's more to come. Anyway, Sirpa will take me to the bus station tomorrow. Hmm... "tomorrow" in about three hours. The bus leaves Turku at 3.00 am and arrives in Helsinki-Vantaa airport at 6.25 am. From there, a three hour flight to Heathrow, changing planes and an eight hour flight to Chicago, where I'll be at 14.10 local time. That's 22.10 in Finland. And at that time I should be alert enough to find the right bus from Chicago O'Hare airport to Madison, WI. No, actually that's not a challenge at all. Getting off at the right bus stop and finding the representants of my employer in Madison, that's the challenge. Tell you later how that goes...

Come to think of it, I don't have any clear or even sensible picture in my mind what Wisconsin is like. The state is, or has been, known for it's dairy industry and products. So a lot of barns, corn fields and factories? And herds of cows roaming around? Maybe it's like Selänpää in Valkeala. OK, maybe not. But I think that most of the excitement and energizing anticipation I feel for having it as my destination stems from me knowing so little. It feels like for the first time in my life I'm going somewhere without any expectations. Of course I have all these stereotypes of the American people, of the culture, the values and so on, but I don't have any expectations of the place itself. And I think that's a good thing. Badger State, here I come!

Countdown

Lähtölaskenta on alkanut. Enää viikko siihen päivään, joka merkitsee minulle noin neljän kuukauden irtiottoa kaikesta kotoisesta ja taatusti erilaisen kesän alkua. Lähden Amerikkaan.

Niin, Wisconsiniin tarkemmin, Wisconsin Dells -nimiseen turistirysään kesätöihin. Työnantaja on Noah's Ark [ http://www.noahsarkwaterpark.com/ ], Amerikan suurimmaksi julistautuva vesipuisto, ja työnkuva... allasvahti :) Vaikka työhönottopapereissa lukee "lifeguard" en halua sanoa hengenpelastaja, koska 1) mitään kursseja ei ole vielä käyty, saati kelpoisuutta todistettu ja 2) tahdon välttää viimeiseen asti niitä Hasselhof-kommentteja ja hidastetun juoksun imitointeja, joita tähän asti on sadellut. Kassellaan sitten muutaman viikon päästä, miksi sitä kehtaa itseään kutsua.

Mistäkö sain päähäni lähteä Yhdysvaltain Keskilänteen kesätyöhön? No pitkästymisestähän se lähti, niin kuin niin moni muukin hullu idea. Arkinen aherrus pitkästytti, samat vanhat maisemat pitkästyttivät ja ennen kaikkea pitkästytti ajatus taas yhdestä kesästä tutussa työssä, joka vastaa omaa koulutusta yhtä vähän kuin Bush Obamaa. Opiskelu kesällä on itsensä huijaamista, eikä koko kesää laakereillaankaan voi levätä. Niinpä tutkailin alkuvuodesta netistä mahdollisuuksia kesätyöhön ulkomailla.

Eksyin Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAYL) nettisivuille [ http://www.sayl.fi/ ] ja muistin hämärästi, että joku muukin oli ollut SAYL:n kautta Jenkeissä töissä. Hakemusta lähettäessäni en miettinyt: "Mitä teen asunnolle" tai "Riittävätkö rahat", vaan: "Olisipa hieno lähteä". Käytännön kysymyksiin on löytynyt vastauksia kevään edetessä, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että tein oikean ratkaisun. Eipähän tarvitse sitten keinutuolissa katua tällaisenkaan mahdollisuuden ohi kulkemista.

Asuntoon on löytynyt luotettava alivuokralainen, posti on käännetty K. Hokkasen hoitoon ja rahaa on leffatyön, valmennuskurssiopettajan homman ja perheen kannustavien avustusten (kiitos!) ansiosta riittävästi säästössä. Lentoliputkin ostin jo pari kuukautta sitten. Helsinki-Vantaalta 19.5. Lontoon kautta Chicagoon ja sieltä bussilla Wisconsinin pääkaupunkiin Madisoniin, josta työnantaja tulee hakemaan. Paluulento on New Yorkista syyskuun lopulla.

Vasta nyt alkaa tuntua siltä, että on oikeasti lähdössä koko kesäksi pois maasta. Ei juhannusta, ei mökkeilyä, ei melomista Aurajoessa tänä kesänä. Toisaalta Independence Day (4.7.), Starbucks ja koskenlaskua Mississippissä :) Ajattelin aamulla, että tämä on hyvä päivä aloittaa blogi. Sen lisäksi, että Suomen lippu liehui pihalla salossa J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivän kunniaksi, tänään juhlistettiin Suomen ja Yhdysvaltojen 90 vuotta jatkuneita diplomaattisuhteita.

Itse hoidin suhteet Valtoihin kuntoon viime perjantaina, kun kävin suurlähetystössä Helsingissä viisumihaastattelussa. Paperisota alkoi SAYL:n ja työnantajan kanssa jo maaliskuussa, kun piti vaihtaa yhteystietoja, kertoa aiemmasta työkokemuksesta, todistaa opiskelijastatus ja vakuuttaa SAYL:n viisumisponsori siitä, että on vailla rikosrekisteriä ja muutenkin kunnollinen ihmislapsi. Suurlähetystölle riittikin sitten DS-156, DS-157, DS-158, kuitit SEVIS- ja MRV-maksuista sekä tietenkin DS-2019. Haastattelussa vielä sormet sormenjälkiskanneriin ja "Have a nice trip!"

Viisumi ja lähetystöön jätetty passi tulevat varmaan postissa lähipäivinä. Sitten ei tarvitsekaan kuin pakata...