Wisconsin Dells Tanning Club

Jo Facebook-ryhmäksi jalostunut ilmiö, joka alkoi rusketusten vertailusta.

- Äijä on kyllä aika ruskee.
- On tullu vähän väriä, joo. Et oo valkonen säkään.

Keskikesästä alkaen jokainen ruskettuikin sitten jo silmissä. Niin kuin melkein kaikesta muustakin Ravina Bayn deep guardien kesken, ruskettumisesta tuli kilpailua.

- Mä käytän suojakerrointa viistoista.
- Aijaa. Mä oon käyttäny kasia jo kesäkuun puolestavälistä.
- En mä käytä enää kun hartioissa ja niskassa vähän.

Ensimmäiset Hawaiian Tropic -rusketusöljyt ostettiin vitsillä ja vielä kaksi kuukautta sitten Aloe Vera tuntui vieraalta. Toisin on nyt.

Kilpavatustelukierteessä olen ajautunut HT:n Deep Tanning Crème Lotionin (mangoa, kaakaoöljyä ja muita kosteuttajia, SPF naurettavat 2) käyttäjäksi. Ja se kyllä toimii. En uskonut pari viikkoa sitten, että voin tulla vielä ruskeammaksi. "For the Luxurious Tan of the Islands" ja muutama todella aurinkoinen päivä Kahunalla: olen kohta täysin musta.

Heitin viikko sitten Antille ja Juholle keittiössä täysin läpällä, että: "Tiesittekö muuten, sitruuna vaalentaa hiuksia auringon valossa." Antti ei kai uskonu ja kokeilun vuoksi oli seuraavana päivänä halkaistu sitruuna keittiön pöydällä. Sitruunanmehut hiuksiin ja töihin. Ekat tulokset parin päivän päästä. "Jumalauta, kyllä se on vaaleempi!"

Viime tiistaina, kun oltiin porukalla Arkilla vapaapäivää viettämässä, haettiin Juhon kanssa jäävettä Kahunan baarista. "With a lemon wedge, please." Edelleen vitsillä, sitruunanmehua päähän. Musta tuli Lemonhead ennen kuin tuloksia edes huomattiin.

Hiuksia vaalentamalla rusketus korostuu, ajatteli joku, ja tänään oli niin Antilla kuin Juhollakin WalMartista löydettyä InSun Lemon Hair Lighteneria tukassa. Itsehän olen kokeilunhalusta ja jo kaljuuntuvaa kuontaloa säälimättä ruiskuttanut kyseistä ainetta oikein kunnolla.

On menty liian pitkälle.

Arki

Klo 13.01, Wisconsin Dells. Aurinko paistaa täydeltä terältä, Deep Tanning Lotion suojakertoimella 2 pinnassa ja sitruunaa päässä (liian pitkälle menneen auringonpalvonnan oireita, tästä myöhemmin lisää). Kaikki siis aivan kuten jokaisena arkipäivänä täällä - paitsi että tänään en ole töissä.

Otin päivän vapaaksi. Lähinnä kirjoittaakseni tätä blogia rauhassa. Viime merkinnästä on kulunut viikkoja tiukan työrytmin ja tehokkaasti (lue: mahdollisimman huolettomasti) käytettyjen vapaapäivien vuoksi. Ravina Bayn kommuunin arkipäivä kuluu nopeasti ja muuttuu huomaamatta viikoiksi.

Ravina Bay 1:ssä asuu Antti, 2:ssa Jari, 3:ssa minä ja Aleksi, 4:ssa Valtteri, 5:ssa Jussi, 6:ssa Juho ja Visa. Aamulla porukka herää porrastetusti työvuorojen mukaan, mutta yleensä siinä aamuyhdeksän aikaan neloskämpän keittiössä, joka on ollut yhteiskäytössä kesän alusta asti, aamipalaansa pupeltaa ainakin kolme tyyppiä. Samalla tehdään eväät töihin. Pari kerrosvoileipää, edellispäivänä yli jäänyt Subin puolikas tai makaronilaatikon jämät.

Pyöräillään töihin. Yksin tai niiden kanssa joille on sattunut sama työvuoron alkuaika ja/tai työpiste. Pyörät saatiin kesän aluksi majoituksenkin järjestäneen Tommy Bartlett Show'n puolesta ja niillä ehtii n. 10 minuutissa Ravina Baysta Noah's Arkille.

[kerron seuraavassa melko tarkasti normaalista työpäivästä ja erilaisista järjestelyistä töissä, jotta myöhemmin voisin kirjoittaa töissä tapahtuneista asioista niin, että sinulla on mahdollisuus pysyä kärryillä]

Töissä pitää olla aina vartti ennen työvuoron alkua. Kai siksi, että lifeguard managereille jää enemmän aikaa järjestellä, kuka aloittaa missäkin työpisteessä, ja saadaan aamun säädöt hoidettua varmemmin. Aaltoaltailla joku käy aina veivaamassa suuret aurinkovarjot ylös, jonkun on tarkistettava med kitien eli ensiapulaukkujen sisältö, ja jonkun nakiksi osuu kävellä kyseisen työpisteen vesiliukumäet ylös mahdollisten vaurioiden toteamiseksi ja esim. kouruun pudonneiden puunoksien poistamiseksi.

Vasta kun kaikki ovat paikalla, erinäiset säädöt on hoidettu, kaikille on osoitettu aloitustyöpiste (shallow guardeilla esim. jonkin vesiliukumäen ylä- tai alapää, deep guardeilla usein joku altaan laidalla olevista tuoleista) ja kaikki muutenkin on paikan senpäiväisen managerin mielestä kunnossa, saadaan leimata elektroninen kellokortti. "Punch in, tell me your time and head out to your spots!" Tähän on kulunut sen vartin lisäksi usein toinenkin, eli jos työvuorolistan mukainen työaika on alkanut 9.30, töihin on tultu kuuliaisesti 9.15, ja palkka alkaa juosta vasta 9.45. Mutta ei siinä mitään. Suomalainen käsitys siitä, mikä on työaikaa ja mikä ei, on hylätty jo toukokuussa.

Ennen ensimmäiselle spotille eli työpisteelle suuntaamista järkevä guardi on valanut ihonsa pintaan reilun kerroksen aurinkovoidetta tai sateisena päivänä heittänyt sadevermeet ylleen.

Lippis tai aurinkolippa (visor), samoin kuin punaiset shortsit, naisilla uimapuku, kuuluvat pakolliseen varustukseen. Myös aurinkolasit, juomapullo, sekä kaulanarussa roikkuvat pilli ja omalla nimellä & kuvalla varustettu kellokortti on aina oltava mukana. Tämän lisäksi ESO (Employee Services Office) on jakanut kaikille muutamia muita vaatekappaleita (esim. lycraiset rash guardit eli tiukat mustat paidat, naisille uimapuvun päälle laitettavat lyhyet shortsit) ja myynyt kaikille halukkaille mm. lämpimän college-paidan ja sadevaatteet. Nämä ylimääräiset artikkelit ovat tulleet kesän aikana tarpeeseen.

Useimmille työpisteille on muistettava ottaa mukaan med kit ja rescue tube eli pelastustuubi, joka myöskin kuuluu varustukseen kaikilla työpisteillä lukuun ottamatta lasten kahluualtaita ja vesiliukumäkien yläpäitä, joissa työ on asiakkaiden auttamista kumirenkaineen liu'usta alas. Työpisteellä sitten pelastustuubin remmi olalle, tuubi kainaloon ja skannaamaan.

Scanning tai watching your water on lyhyesti altaan vahtimista. Vahditaan, että kukaan ei pääse hukkumaan, ja että altaan sääntöjä noudatetaan. Jos asiakas rikkoo sääntöjä, esim. roikkuu altaan reunalla, vihelletään lyhyt vihellys huomion herättämiseksi, osoitetetaan ko. pahantekijää ja kehoitetaan lopettamaan välittömästi. Toistetaan tarvittaessa. Yleisiä kehotuksia ja kieltoja mm. "Off the wall, please", "Don't hang on to the wall", "Off the ladder, please" (rappusissakaan ei saa roikkua), "Off the back" (toisen selässä ei saa aaltojen aikana olla), "Off the rope" (Kahunan syvässä päässä on narulla erotettu asiakkailta kielletty alue, joka on liian lähellä veden aaltokoneista erottavaa seinää. Narussa ei saa roikkua.) ja "Don't stack the tubes, please" (Aaltoaltaissa saa käyttää erikseen vuokrattavia läpinäkyviä renkaita. Renkaita ei saa pinota päällekkäin.)

Hengenpelastajan tärkein työ on tietysti hätään joutuneiden ihmisten pelastaminen altaasta. Kun skannatessa huomaa GIDin (Guest In Distress), on puhallettava kova pitkä pillin vihellys ja hypättävä compact jump eli jalat edellä ja pelastustuubi molempien kainaloiden alla altaaseen. Sitten kauhotaan hätään joutuneen tai jo hukkuvan luo, ja suoritetaan front drive -, rear hug - tai duck plug -pelastus. Omista pelastuksista lähes kaikki ovat olleet ensiksi mainittuja, eli työnnetään pelastustuubi omien kainaloiden alta GIDin kainaloiden alle.

Hätään joutunutta on tietysti rauhoiteltava. "Hang on to the tube sir/ma'm/buddy/sweetey. You're gonna be OK. I'm a lifeguard. I'm here to help you." Pelastustuubissa turvallisesti roikkuvaa immeistä työntäen tai raahaten (riippuen ko. immeisen koosta) uidaan sitten portaille ja autetaan tämä ylös altaasta. Sitten etsitään pelastuksen tuoksinassa mahdollisesti altaan pohjalle pudonneet aurinkolasit tai jossain kelluva lippis/visor ja noustaan ylös altaasta.

Tässä vaiheessa pitkän vihellyksen kuullut ja paikalle rientänyt lifeguard manager on jo yleensä ottamassa GIDiä altaan reunalla vastaan, rauhoittelemassa tätä ja pyytämässä muutamia tietoja pelastusraporttiin. Monesti sinne "Ethnicity"-kohtaan kirjataan "African American".

Pelastuksen jälkeen pistetään aurinkolasit ja hattu takaisin päähän ja osoitetaan peukaloa nostamalla muille vahdeille, että kaikki on kunnossa ja että nämä voivat palata normaaliin ryhmitykseen altaan ympärillä. On nimittäin niin, että kun toiselta puolelta allasta hyppää vahti pelastukseen, täytyy vastakkaisen puolen deep chairin eli lähinnä aaltoseinää olevan vahdin juosta aaltoseinän muurille, ja muiden seurattava tätä niin, että pelastukseen hypänneen vastuualue katetaan. Koko allasta on vahdittava koko ajan.

Siirtyessään altaan ympärillä kohti pelastukseen hypänneen vahdin paikkaa, jokaisen vahdin vastuulla on painaa vahtituolin reunalle sijoitettua nk. EasyStop -nappulaa, joka pysäyttää aallot välittömästi. Kun tilanne sitten on ohi, palataan omalle paikalle ja nostetaan nappula normiasentoon. Aallot ovat aikaohjauksella 10 minuuttia päällä ja 10 minuuttia pois päältä, mutta EasyStopin painaminen sotkee joskus kellon, ja lifeguard manager yleensä käynnistää aallot uudelleen, jos aallot ovat pelastusta ennen olleet päällä vähemmän kuin 5 minuuttia.

Yleensä kullakin työpisteellä ollaan aina puoli tuntia, jonka jälkeen toinen vahti tulee vapauttamaan seuraavalle työpisteelle tai tauolle. Englannin kielen kyllästämäminä me suomalaiset vahditkin puhutaan jo rotaatioista ja rotatoinnista eli kierrosta eri työpisteiden ja taukojen välillä. Tyypillinen rotaatio esim. Adventure-alueella voisi olla seuraavanlainen:
1. Bahama Top 1
2. Bahama Top 2
3. Bahama Bottom 1
4. Birch (kohta Adventure-joen varrella)
5. Lunch (kohta Adventure-joen varrella)
6. Tauko

Tauolta siirrytään seuraavaan rotaatioon, johon kuuluu eri pisteitä kuin edelliseen. Lifeguard managerit ovat aamulla kirjoittaneet rotaatiot lapuille (rotation sheet), jotka kulkevat kiertäjillä kädestä käteen. Kaikkia rotaatioita ei kukaan voisi muistaa ulkoa, ja lisäksi ne muuttuvat päivittäin ja joskus managerit muuttavat niitä myös päivän mittaan, kun uusia liukuja otetaan käyttöön.

Aaltoaltaat (Big Kahuna & Wave) ja Paradise Lagoon -alue ovat deep guardien valvomia, sillä Ellis & Associatesin (jonkinmoinen vesiturvallisuusyhteisö, jonka sertifioimia hengenpelastajia me kaikki Arkilla ollaan, www.jellis.com) sääntöjen ja eroavien koulutusten vuoksi shallow guardit eivät saa vahtia vettä, jonka syvyys on yli 3 jalkaa. Näillä paikoilla ei rotation sheetejä tarvita, sillä rotaatio on aina samanlainen, esim. Kahunalla:
1. Deep Chair
2. Middle Chair
3. Shallow Chair
4. Point
5. Tauko

Middle chair (ja Paradisella A Chair ja B Chair) ottaa aina aamulla tuolille med kitin lisäksi mukaan save bookin, johon managerit kirjaavat pelastusraportit. Molemmilla aaltoaltailla aaltoseinältä katsoen vasemmalla puolella olevaa middle chairiä kutsutaan head chairiksi, koska sillä tuolilla istuva vahti aloittaa rotaation näyttämällä merkin tauolta tuleville vahdeille.

Kiireisinä päivinä, eli silloin kun altaassa on paljon populaa, middle chairin ja shallow chairin väliin pistetään fifthsit eli viidennet vartijat. Joskus, kun altaassa on ihan helvetisti populaa, pistetään altaan laidalle sixthsit eli kuudennet vartijat, jolloin allasta vartioi yhteensä 12 sankaria.

Aaltoaltaita vahtivilla ajat yhdellä pisteellä (mutta myös tauot) ovat pitempiä, sillä yhdellä pisteellä ollaan kahden aaltosyklin (10 min. päällä, 10 min. pois) ajan eli n. 40 minuuttia. "Noin", koska pelastukset sekoittavat rytmiä aina jonkin verran.

Niin se päivä sitten kuluu, noin puolen tunnin tai 40 minuutin sykleissä, joko ihmisiä altaasta pelastellen, lazy riveriä (joki, jossa vesi virtaa hitaasti, ihmiset lilluvat renkaissa) vartioiden tai auttaen ihmisiä renkaisiin ja niistä pois. Päivän aikana saa yleensä vastailla mitä tyhmempiin kysymyksiin, tulla kuuroksi riemunkiljahduksista, yllättyä äkkiä muuttuneesta säästä, ihmetellä työtoverin kummallista toimintaa ja havahtua siihen, että on skannaillut allasta ajatuksissaan kiinnittämättä oikeastaan ollenkaan huomiota ihmisiin.

Lifeguard managerit kiertävät työpisteitä, seurailevat vahtien toimintaa ja täyttävät näiden vesipulloja, auttavat asiakkaita jne. Ja tietysti kuuntelevat, kuuluuko mistään tuplavislauksia. Kahdella lyhyellä vislauksella saa managerin ja muiden hengenpelastajien huomion (kun lisäksi nostaa käden pystyyn, manageri rientää yleensä luoksesi), kaksi pitkää taas tarkoittaa hätätilannetta, medical emergency.

Tuplapitkiä ei onneksi ole kauheasti kuulunut. Kerran alkukesästä Jussi ja eräs toinen vahti hyppäsivät altaaseen auttamaan jonkin sairaskohtauksen saanutta poikaa, ja tilanne vaati tuplapitkää. Sitä toisteli sitten kuorossa koko juuri aloitteneiden vahtien joukko, mikä oli tietysti väärin. Kahta pitkää kun ei tarvitse ja saisikaan muutamaa kertaa enempää puhaltaa, niin nopeasti ovat Justin ja Shelly tai jompi kumpi paikalla.

Päivä on päättymäisillään, kun puiston kovaäänisistä kuuluu: "Ladies and gentlemen, may I have your attention, please. Noah's Ark, by far America's largest waterpark, is now closed for the evening..." Kun viimeinenkin asiakas on poistunut altaasta, on aika ottaa pelastustuubin remmi olalta, pyörittää se siististi tuubin ympärille ja lähteä med kit mukana kohti altaan päätyä. Tuubi viedään vajaan aaltoseinän muurilla ja suunnataan lifeguard shelteriin, eli sen oven taakse missä on kellokorttien leimauslaite ja missä päivän tauot on vietetty. Managerit patistavat ulos keräämään roskia ja laskemaan aurinkotuolien selkänojia. Kun alue on suht siisti, tai kun manageri vislaa kaksi lyhyttä, palataan taukohuoneelle. Firesiden aika. Käydään läpi päivän aikana tapahtunutta, managerit nuhtelevat, ohjeistavat tai kiittelevät. "OK guys, good job today. If you're doing inservice, see Cameron and Nicole. If not, punch out and tell me your time."

Eli jos tekee inservicen, hengenpelastajan taitojen kertauksen (väh. neljä viikossa), on mentävä paikalla olevien head guardien luokse. Inservice on yleensä CPR:n (Cardiopulmonary resuscitation, ensiapu, suusta suuhun & rinnan painelu ja silleen), extricationin (tajuttoman henkilön turvallinen hakeminen vedestä), spinalin (niskansa tai selkänsä satuttaneen henkilön turvallinen hakeminen vedestä) tai muiden Ellis-kurssilla opetettujen asioiden kertausta tai pelastustekniikoiden harjoittelua.

Päivä on pulkassa. Matkalla kotiin Subilta five dollar footlong. Monesti näin. Kämpillä sitten istutaan pöydän ääreen ja käydään päivän tapahtumat läpi. Joku on taas ollut Kahunalla jumpperi eli hypännyt monta kertaa altaaseen pelastamaan ihmisiä, jotka eivät olleetkaan hukkumassa. Tai sitten joku työtoveri on hypännyt toisen veteen (vaikka vahtien vastuualueet leikkaavat toisensa, tietty paikka on aina lähempänä yhtä vahtia kuin toista, ja toisen veteen hyppäämistä moni pitää pahana) tai ollut muuten vaan kusipää.

Musiikkia läppäriltä. Antti punnertaa, Aleksi vetää leukoja, Jussi ja Valtteri puhuu lenkille lähtemisestä, Juho kolumbialaisten järjestämistä bileistä illalla. Minä käyn suihkussa ja menen nukkumaan.

No ei, on sitä joskus tullut bileisiinkin lähdettyä.