"I've got your water"

Niin sanotaan aina, kun tullaan kierrolla uuteen paikkaan, ollaan skannattu alue ja valmiina vastaanottamaan pelastuspatukka (heh, heh... rescue tube siis) toiselta. Ja siitä se sitten lähtee: taas puoli tuntia keskituolilla Kahunalla, kaapeleilla Paradisella tai jollain muulla vahtipaikalla. Rutiinia.

Neljä pelastusta jo plakkarissa. Kaksi ensimmäistä ei oikeastaan tuntunu miltään. Hain pois, kun eivät osanneet uida. Mutta kolmanneksi osui pieni tyttö, joka oli jäädä yhden renkaan alle paikassa, jossa mennään vedessä kelluvia renkaita pitkin kaapeleiden avulla paikasta toiseen. Se tyttö olisi hukkunut, jos sitä ei olisi huomattu ajoissa. Tämän kolmannen pelastuksen jälkeen tuli kumma fiilis hengenpelastajan työn ja koko täällä olon tarkoituksesta. On skannailtu vettä vähän eri meiningillä siitä lähtien.

Altaissa on ollu ihmisiä jo paljon enemmän kuin kahtena ensimmäisenä viikkona. Ei sieltä ihan heti erota, kuka on hukkumassa, ja kenellä vain on hauskaa. Siitä pelastukseen hyppäämisen kynnyksestä on onneksi melkein kaikki vahdit jo päässy yli. Silti tulee aina mukavampi olo, kun altaan täyttyessä keskituolin ja matalan pään tuolin väliin tuodaan ylimääräiset vahdit.

Bileitä. Joka ilta. Kaikkiin ei jaksa mennä, vaikka ymmärtääkin kuinka tärkeitä ne on työkavereihin tutustumisen ja tämän meidän suomalaisten sosiaalisen kuplan eheyden kannalta. "I'm not that much of a party person." Ei tarvitse selittää, että se pakollinen bailukiintiö on jo täyttynyt P-klubin riennoissa, tai että tarvitsee vähintään seitsemän tunnin yöunet. Vanha mies - 24 v. tänään, juhannusaattona ja tasan kuukauden Wisconsinissa olleena.

Weather note: eilen ja tänään ollu helvetin kuumaa ja kosteaa. Eilen illalla koko taivas välähteli salamista ja sääkanavan mukaan alueella oli voimassa tornadovaroitus. Tuuli kovaa, mutta tornadoa ei vielä nähty.