Countdown

Lähtölaskenta on alkanut. Enää viikko siihen päivään, joka merkitsee minulle noin neljän kuukauden irtiottoa kaikesta kotoisesta ja taatusti erilaisen kesän alkua. Lähden Amerikkaan.

Niin, Wisconsiniin tarkemmin, Wisconsin Dells -nimiseen turistirysään kesätöihin. Työnantaja on Noah's Ark [ http://www.noahsarkwaterpark.com/ ], Amerikan suurimmaksi julistautuva vesipuisto, ja työnkuva... allasvahti :) Vaikka työhönottopapereissa lukee "lifeguard" en halua sanoa hengenpelastaja, koska 1) mitään kursseja ei ole vielä käyty, saati kelpoisuutta todistettu ja 2) tahdon välttää viimeiseen asti niitä Hasselhof-kommentteja ja hidastetun juoksun imitointeja, joita tähän asti on sadellut. Kassellaan sitten muutaman viikon päästä, miksi sitä kehtaa itseään kutsua.

Mistäkö sain päähäni lähteä Yhdysvaltain Keskilänteen kesätyöhön? No pitkästymisestähän se lähti, niin kuin niin moni muukin hullu idea. Arkinen aherrus pitkästytti, samat vanhat maisemat pitkästyttivät ja ennen kaikkea pitkästytti ajatus taas yhdestä kesästä tutussa työssä, joka vastaa omaa koulutusta yhtä vähän kuin Bush Obamaa. Opiskelu kesällä on itsensä huijaamista, eikä koko kesää laakereillaankaan voi levätä. Niinpä tutkailin alkuvuodesta netistä mahdollisuuksia kesätyöhön ulkomailla.

Eksyin Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAYL) nettisivuille [ http://www.sayl.fi/ ] ja muistin hämärästi, että joku muukin oli ollut SAYL:n kautta Jenkeissä töissä. Hakemusta lähettäessäni en miettinyt: "Mitä teen asunnolle" tai "Riittävätkö rahat", vaan: "Olisipa hieno lähteä". Käytännön kysymyksiin on löytynyt vastauksia kevään edetessä, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että tein oikean ratkaisun. Eipähän tarvitse sitten keinutuolissa katua tällaisenkaan mahdollisuuden ohi kulkemista.

Asuntoon on löytynyt luotettava alivuokralainen, posti on käännetty K. Hokkasen hoitoon ja rahaa on leffatyön, valmennuskurssiopettajan homman ja perheen kannustavien avustusten (kiitos!) ansiosta riittävästi säästössä. Lentoliputkin ostin jo pari kuukautta sitten. Helsinki-Vantaalta 19.5. Lontoon kautta Chicagoon ja sieltä bussilla Wisconsinin pääkaupunkiin Madisoniin, josta työnantaja tulee hakemaan. Paluulento on New Yorkista syyskuun lopulla.

Vasta nyt alkaa tuntua siltä, että on oikeasti lähdössä koko kesäksi pois maasta. Ei juhannusta, ei mökkeilyä, ei melomista Aurajoessa tänä kesänä. Toisaalta Independence Day (4.7.), Starbucks ja koskenlaskua Mississippissä :) Ajattelin aamulla, että tämä on hyvä päivä aloittaa blogi. Sen lisäksi, että Suomen lippu liehui pihalla salossa J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivän kunniaksi, tänään juhlistettiin Suomen ja Yhdysvaltojen 90 vuotta jatkuneita diplomaattisuhteita.

Itse hoidin suhteet Valtoihin kuntoon viime perjantaina, kun kävin suurlähetystössä Helsingissä viisumihaastattelussa. Paperisota alkoi SAYL:n ja työnantajan kanssa jo maaliskuussa, kun piti vaihtaa yhteystietoja, kertoa aiemmasta työkokemuksesta, todistaa opiskelijastatus ja vakuuttaa SAYL:n viisumisponsori siitä, että on vailla rikosrekisteriä ja muutenkin kunnollinen ihmislapsi. Suurlähetystölle riittikin sitten DS-156, DS-157, DS-158, kuitit SEVIS- ja MRV-maksuista sekä tietenkin DS-2019. Haastattelussa vielä sormet sormenjälkiskanneriin ja "Have a nice trip!"

Viisumi ja lähetystöön jätetty passi tulevat varmaan postissa lähipäivinä. Sitten ei tarvitsekaan kuin pakata...